Weasleyn Welhowitsit

Nonna-Pauliina · Posted: Sun May 27, 2007 9:26 pm Post subject:

Luku 7

Dracon asunto
6.50 am

Draco heräsi raukeana. Lempeä unisuus painoi hänen raajojaan, mutta häntä ei väsyttänyt enää. Vilkaistuaan kelloa hän huomasi heränneensä kymmenen minuuttia ennen herätyskellonsa pirinää. Ohikiitäväksi hetkeksi hänet valtasi suunnaton epätodellisuuden tuntu kun edellisen illan muistot tulvahtivat hänen mieleensä sekavina mielikuvina ja lauseenpätkinä. Hänen mielensä oli sekaisin kuin hän olisi edellisen illan työnteon sijasta juonut itsensä sammuksiin.

Huomattavasti pirteämpänä kuin mitä hän olisi krapulassa, Draco heitti peiton päältään ja heilautti jalkansa lattialle noustessaan istumaan ponnahtaen sitten iloisesti seisomaan laitettuaan kellonsa herätystoiminnon pois. Lennokkain askelin hän asteli ikkunan ääreen ja veti verhot pois vain huomatakseen ulkona satavan. Kaatamalla.

Antamatta sään latistaa pirteää mieltään hän asteli suihkuun miettien Harrya. Tämä oli huonossa kunnossa. Huoli täytti Dracon mielen, mutta pirteys ja onnen pohjavirtaus eivät kaikonneet. Hän toivoi, että voisi käynnillään saada Harryn mielen paranemaan. Saada tämän tajuamaan oma arvonsa, huomaamaan kuinka tärkeä ihminen oli hänelle. Dracon sisintä vihlaisi ajatus Harryn menettämisestä juuri kun oli saamassa tämän takaisin. Tai, no, Harryhan se oli ensin hänet viskannut menemään...

Ottaessaan viileän suihkun hän mietti kuumeisesti. Hänen sydämensä ei saanut eriteltyä tunteita, jotka poukkoilivat päättömästi hänen sisällään. Hän oli ollut siitä lähtien kun Harry oli viety Hopeasta sairaalaan vuoroin huolestunut, vuoroin raivoissaan. Silloin tällöin tuska oli lävistänyt hänet vieden ilman hänen keuhkoistaan. Weasleyn käynti oli kuitenkin muuttanut kaiken. Draco pystyi vasta nyt näkemään selkeästi ne hirveät viikot sen jälkeen kun oli tullut jätetyksi. Se pohjaton onttous, kylmyys ja yksinäisyys olivat kadonneet. Enää oli polttava halu päästä Harryn luokse, saada tämä näkemään maailma lämpimänä paikkana. Saada tämä tuntemaan itsensä rakastetuksi. Tuska Weasleyn äänessä ja silmissä kun tämä oli kertonut Harryn olevan sairaalassa heidän takiaan, nousi Dracon mieleen. Kiireesti hän huuhteli shampoon hiuksistaan, pesi itsensä ja suorastaan ryntäsi vettä valuvana makuuhuoneeseensa. Kuivattuaan itsensä hän jäi tuijottamaan vaatekaappiaan. Hänen olisi näytettävä mahdollisimman hyvältä, muttei pramealta tai liian tyylikkäältä vaan... rennolta. Niin kuin Harry rypistyneessä kauluspaidassa ja kuluneissa farkuissa. Kyllä, hänen tulisi näyttää mahdollisimman helposti lähestyttävältä.

Valikoituaan huolella kaapista kuluneen sammaleenvihreän t-paidan jossa oli mustia, haalistuneita printtejä rinnan kohdalla hän veti sen päälleen. Punaisten bokserien päälle hän veti vaaleat, kulutetut ja lahkeista riekaleiset farkkunsa päälleen ja tepasteli huoneen nurkassa seisovan kokovartalopeilin eteen. Draco keskittyi arvioimaan vartaloaan. Kääntyillen peilin edessä ja poseeraten kuin malli hän tutkaili itseään.

T-paita korosti hänen lihaksikkaita käsivarsiaan. Hän ei ollut jykevä eikä liian lihaksikas, mutta hän oli hoikka, jäntevä ja lihaksia hänestä löytyi sopivassa määrin. Draco inhosi liian lihaksikkaita, ylitreenattuja miehiä. Katsellen pitkiä, solakoita jalkojaan hän äännähti tyytyväisenä. Reidet ja pohkeet olivat lihaksikkaat, kiitos jokapäiväisten juoksulenkkien. Hänellä oli leveät hartiat ja kapeat lanteet, muttei hän siltikään onnistunut näyttämään isokokoiselta miehenjärkäleeltä. Katseltuaan vielä hetken takapuoltaan peilistä hän nappasi punaisen kauluspaidan kaapista ja jätti sen avonaiseksi t-paidan päälle. Käytyään vielä savukkeella, pesemässä hampaansa ja laittamassa hiuksensa hän otti olkalaukkunsa. Se oli musta, isokokoinen laukku, johon hän tunki aina tavaransa lähtiessään paikkoihin, jossa ei usein käynyt. Avaimet, puhelin, taikasauva, lompakko... kaikki oli mukana. Päätettyään vielä ottaa aurinkolasinsa kaiken varalta hän astui porraskäytävään.

Hän muisti jotain tärkeää - muisti ettei tiennyt missä sairaalassa Harry oli. Kiihkeästi miettien hän lopulta päätti nöyrtyä soittamaan Weasleylle. Edellisiltainen hysteerinen puhelinsoitto kaiveli vielä ilkeästi, mutta hän etsi puhelimensa laukun pohjalta ja valitsi puhelinnumeron 'Soitetut'-valikosta. Hetken hän pyöri rappukäytävässä odottaessaan Weasleyn vastaavan ja lopulta palasi asuntoonsa alkaen hiiltyä. Puhelin tuuttasi säännöllisin väliajoin, mutta mies ei vastannut. Huomatessaan sateenvarjon hattuhyllyllä hän koppasi sen matkaansa ja juuri kun hän oli sulkemassa asuntonsa ovea uninen, ärtynyt ääni vastasi.

"Mitä helvettiä nyt, Malfoy?" Weasley kuulosti erittäin ärtyneeltä. Draco hymyili pirullisesti itsekseen kun lähti laskeutumaan portaita. Hän ei käyttänyt hissiä lähes koskaan. Jästikeksintö ei tuntunut hänestä mukavalta tavalta matkustaa, ellei hän ollut erityisen väsynyt.

"No hei itsellesi, Rotta. Missä sairaalassa Harry on?" Draco ei voinut itselleen mitään livauttaessaan Weasleyn inhoaman nimityksen vanhasta muistista.

"Hilleri, pidä turpasi kiinni." Weasley kertoi pienen sanaselkkauksen jälkeen sairaalan nimen. Draco sulki puhelun ja lähti lennokkain askelin kävelemään pitkin katua avattuaan sateenvarjon jo rappukäytävässä. Ilma oli huomattavan viileä edellisen päivän helteeseen verrattuna. Viitattuaan itselleen taksin - bussiyhteydessä oli liikaa vaihtoja - hän huomasi lopulta joutuneensa aamuruuhkaan matkallaan sairaalaan. Dracon sisällä kierteili ikävän ja kaipuun virta. Lopulta, opittuaan taksikuskilta monta uutta kirosanaa ja alettuaan taas luetella kirosanalitanioita mielessään hän huomasi olevansa perillä. Kuski kääntyi odottavaisena Dracon puoleen.

Irtauduttuaan mietteistään Draco maksoi matkan, keplotteli hankalasti sateenvarjonsa auki puoliksi auton sisällä ja puoliksi auton ulkopuolella ja nousi kyydistä. Noustuaan sairaalan pääoven edessä olevat valkoiset kiviportaat hän pääsi vihdoin lasiovista sisään. Paikannettuaan vastaanottotiskin ja neuvonnan hän kääntyi vanhemman naisvirkailijan puoleen.

"Anteeksi, mutta mistä minä löytäisin Harry Potterin?" Dracon vatsanpohjaa nipisteli kun jännitys alkoi pyrkiä pintaan. Milloin hän oli alkanut hermoilla? Kuin automaattisesti hän tiesi jo ennen kuin muistikuva Harryn tuikkivista silmistä lennähti hänen silmiensä eteen mitä hänen alitajuntansa oli asiasta mieltä. Kuultuaan osaston numeron hän tajusi joutuvansa vielä tiedustelemaan, missä huoneessa tämä olisi kun pääsisi osastolle asti.

Harhailtuaan monesti väärään kerrokseen ja väärälle osastolle hän vihdoin monien pitkien käytävien ja sitäkin pitempien portaiden jälkeen löysi oikealle osastolle. Kysyen osastonhoitajalta Harryn huoneen numeron hän tunsi käsiensä kostuvan ja alkavan täristä hienoisesti. Yrittäen työntää äkillistä hermostuneisuutta pois hän asteli Harryn huoneen ovelle. Ehtimättä koputtaa ovi aukesi ja hänen entinen ihmissusi-opettajansa astui ulos huoneesta. Lupinin kulmat kohosivat yllätyksestä kun hän huomasi Dracon seisovan huoneen oven ulkopuolella. Sulkien oven perässään hän katsahti tarkkaavaisesti Dracoa.

"Mene. Tee jotain, mitä tahansa. Kunhan hän ei näytä enää niin... kuolleelta", Lupinin ääni hiljeni kuiskaukseksi. Vasta silloin Dracon tajuntaan iskeytyi epäilys siitä, että se mitä hän olisi kohtaava, ei olisi kaunista katsottavaa. Hänen olisi herätettävä Harryn sisäinen liekki eloon. Miten, hän ei tiennyt, mutta tiesi kykenevänsä siihen. Niin paljon kuin Harry olikin antanut hänelle pelkällä olemassaolollaan ennen kuin oli murskannut kaiken, Draco tiesi voivansa pystyä samaan. Hän rakasti Harrya niin paljon, ettei haluaisi tähän sattuvan enää koskaan. Lopulta empiessään huoneen ovella hän tuli siihen tulokseen, että tapahtunut oli satuttanut Harrya huomattavasti enemmän kuin häntä. 'Minun on pakko olla korviani myöten rakastunut häneen, kun en osaa enää syyttää häntä.' Draco tuhahti omille mietteilleen. 'Minusta on pahaa vauhtia tulossa nyyhkyromantikko.'

Sairaala
09.15 am

Harry tunsi heräävänsä, vaikka oli ennen nukahtamistaan toivonut hartaasti, ettei heräisi koskaan. Hänen sisällään olevat lasinsirut raastoivat, repivät auki haavoja entisestään. Lupin oli yrittänyt saada häntä puhumaan. Hän ei ollut sanonut sanaakaan, ei suostunut syömään lääkärin uhkailuista huolimatta. Kaikki, jopa vesi maistui tuhkalta hänen suussaan. Yhä puoliunessa hän toivoi, että aurinko ei koskaan nousisi. Se ei saisi häntä enää heräämään eloon.

Aukaisematta silmiään hän tajusi jonkun pitelevän häntä kädestä. Käsi tuntui niin tutulta, että hän oli pakahtua. Ehkäpä hän oli vihdoin menettänyt järkensä ja alkanut hallusinoida? Se tuntui mukavalta ajatukselta, hän saisi kokea edes pienen palasen siitä, minkä oli tuhonnut - vaikkakin vain mielensä luomien kuvien kautta. Aukaistuaan silmänsä hän hymyili. Hänen oikealla puolellaan istui Draco, ainoa ihminen jonka vuoksi Harry tunsi jaksavansa elää. Hänen heikkoa kehoaan alkoi palella. Draco katseli ikkunasta ulos ja Harry tutkaili tämän profiilia. Hänen seonnut mielensä loihti Dracon niin kauniiksi, että hän pelkäsi tämän katoavan jos kuiskaisi yhdenkin sanan antaen ymmärtää olevansa hereillä. Draco kuitenkin kääntyi ja kohtasi hänen katseensa. Harry hymyili katkerasti omalle mielelleen. Miksi se kidutti häntä? Olisi edes saanut hänet uskomaan että kaikki oli hyvin, eikä kiduttaisi häntä mielikuvilla rakastetustaan.

"Olet hereillä." Sanat saivat Harryn tajuamaan, että toinen todella oli siinä - se ei ollut hänen mielensä sairaita illuusioita. Hänen silmänsä laajenivat.

"Mitä... mitä sinä teet täällä?" Harryn ääni oli vain käheä kuiskaus. Kyyneleet pyrkivät esiin, mutta hän pakotti ne pois.

"Tulin luoksesi. Minä... anteeksi, että juoksin pois." Draco oli aivan kalpea ja tämän kasvoilla kävi hellä, surullinen ilme. Harry oli hetken hiljaa yrittäen päättää oliko se sittenkään todellista. Miksi Draco pyysi häneltä anteeksi?

"Miksi? Minähän sen kaiken tuhosin. Minä... jätin sinut. Kaikkein arvokkaimman asian tässä surkeassa elämässä. Nyt minulla ei ole mitään." Harry käänsi kasvonsa pois tuntiessaan kyynelien valuvan poskiaan pitkin leualle ja kaulaan. Hän ei halunnut Dracon sääliä. Hän ei halunnut miehen olevan täällä vain siksi, että hän oli niin heikossa kunnossa. Draco puristi hänen kättään ja tarttui häntä leuasta kääntäen hellästi hänen kasvonsa puoleensa. Harry ei voinut katsoa Dracoa silmiin.

"Miksi sinä välttelet minua?" Dracon ääni oli hiljainen. Harrya palelsi entistä enemmän. Päättäen, ettei hänellä olisi enää mitään hävittävää, hän päätti kerrankin kertoa vain totuuden paljastaen samalla särkyneen sielunsa.

"Koska sinä olet täällä säälistä. Koska... rakastan sinua liikaa kestääkseni pelkän säälin." Harry kuiskasi ääni murtuen viimeiset sanat. Hänen olonsa oli heikko. Miksi Dracon piti tulla? Vaikka Harry oli toivonut koko ajan, että tämä tulisi hän huomasi toivoneensa liikaa. Dracon tulo oli kuin merisuolaa haavoille. Lasinsirut hänen sielussaan viilsivät entistä syvemmältä.

"Et sinä voi olla noin idiootti! Helvetti... Weasley kävi eilen luonani. Hän kertoi minulle, miksi sinä jätit minut." Harry ei ollut uskoa korviaan. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän oli sokea idiootti. Oli aina ollut.

"Harry, katso minua!" Dracon hiljainen ääni oli aneleva. Viimein Harry käänsi katseensa Dracon kasvoihin ja omaksi hämmästyksekseen näki poskia juovittavat kyyneleet. Miksi Draco itki?

"Minä... minä rakastan sinua." Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jota halkoi vain kaksi hiljaista hengitystä. Draco istuutui jännittyneenä tuolissaan. Hän ei ollut koskaan lausunut niitä kolmea sanaa kenellekään koko elämänsä aikana, ei edes omalle edesmenneelle äidilleen. Hänestä tuntui kuin hän olisi alaston paljastettuaan sielunsa. Hän ei olisi ikinä kuvitellut pystyvänsä siihen.

"Sinä rakastat... minua? Kaiken sen jälkeen mitä tein sinä rakastat minua?!" Harryn ääni kohosi huudoksi. Hän ei pysynyt kärryillä keskustelussa. Hän valahti takaisin tyynyjä vasten noustuaan huutaessaan istumaan. Draco ansaitsi parempaa kuin hänet. Ihmisen, joka ei satuttaisi tätä.

"Rakastan. Ymmärrän jopa, miksi teit sen kaiken. Se on sinun luonteessasi. Olet niin... kiltti. Liiankin kiltti." Draco hymyili hiljaisten sanojensa keskeltä. Harry katsoi viimein Dracoa silmiin. Myrskynharmaat silmät olivat kirkkaat, toiveikkaat. Rakastavat. Harry nielaisi vaikeasti. Hän ei voinut uskoa enää kuulemaansa.

"Minä hourin... Tiesin että tämä on vain masokistisen mielikuvitukseni tuotetta..." Harry mutisi. Draco tunsi hitaasti ärtymyksen nousevan pintaan. Hän oli juuri ensimmäistä kertaa elämässään tunnustanut rakkautensa ja Harry ei uskonut häntä? Uskomatonta! Hän nousi seisomaan ja tarrasi Harrya luisevista olkapäistä kiinni. Juuri kun hän oli avaamassa suutaan, hän näki Harryn tuskaisan ja toivottoman katseen. Ärtymys valui pois tuoden tilalle suunnattoman suojelunhalun hänen katsellessaan haurasta ihmistä alapuolellaan. Hitaasti hän kumartui miehen ylle, laski otsansa tämän otsaa vasten ja katseli tätä silmiin.

"Minä, Draco Malfoy, rakastan sinua. En halua, että pidät minua mielikuvituksesi tuotteena. Hölmö, olisit onnessasi..." Pieni hymy karkasi hänen huulilleen. Hän oli niin kiihkeästi odottanut tätä. Hitaasti ja hellästi hän laski huulensa yllättyneen miehen huulille. Suudelma oli kevyt, tunnusteleva ja kokeileva. Pian Harry toipui yllätyksestään ja vastasi suudelmaan. Suudelma syveni hiljaa kiihkeäksi, kaipaavaksi ja omistavaksi. Draco voihkaisi hiljaa.

"Minulla oli niin ikävä sinua. Vaikka satutitkin minua enemmän kuin koskaan, minä... en osannut lakata kaipaamasta. Sitä kai se rakkaus on." Harryn suupielet vaipuivat alas onnellisesta hymystä.

"En ansaitse sinua. Satutin sinua liikaa!" Harry vaikersi ja tunsi olonsa aivan hirveäksi. Draco ei tajunnut mitä hän oli yrittänyt sanoa. Harry halusi Dracon saavan jotain parempaa kuin itsensä. Tämä oli sen arvoinen.

"Ei, pikemminkin minä en ansaitse sinua. En ole koskaan tavannut yhtä epäitsekästä ihmistä. Idiootti, se sinä olet. Sinä ansaitsisit kenet tahansa tältä planeetalta ja valitsit minut", Draco henkäisi. Hän nousi tuoliltaan ja laskeutui makaamaan Harryn vierelle ottaen tämän kainaloonsa. Harry oli juuri aukaisemassa suunsa, kun Draco keskeytti.

"Ei, älä väitä vastaan. Minä en päästä sinusta irti toista kertaa." Hiljaa hän kumartui suutelemaan Harryn otsaa. Harry tunsi nyyhkäyksien lähtevän liikkeelle syvältä vatsansa pohjalta saaden hänen koko vartalonsa vapisemaan. Kuin pikkulapsi hän takertui kiinni Dracoon, joka puristi hänen laihan kehonsa vasten rintakehäänsä. Draco silitti Harryn selkää tämän yrittäessä saada itsensä kontrolloiduksi. Hiljalleen nyyhkäykset vaimenivat ja kyynelet ehtyivät. Harry tunsi olonsa epätodelliseksi; tapahtuiko tämä hänelle oikeasti? Katsahdettuaan Dracoa silmiin hän totesi sen kaiken todeksi. Draco rakasti häntä. Pieni hymy kohosi hänen huulilleen.

"Kiitos." Harry tajusi, että hänen sisällään olevat lasisirut olivatkin jäätä. Ne olivat sulaneet lähes olemattomiin Dracon hellän suudelman myötä.

* * *

He olivat puhuneet menneet selviksi ja kerranneet tapahtumia. Harry oli tuntenut olonsa hirviöksi, kunnes Draco oli kimpaantuneena käskenyt tämän lopettaa itsensä syyttely. Nyt he vain makoilivat hiljaa nauttien toistensa läheisyydestä ja katselivat ulos sateeseen. Pian käytävältä kuului kuitenkin nopeita askelia ja ovi tempaistiin auki.

"Voi Harry, kuinka huolissaan olinkaan sinus..." Molly Weasleyn lause katkesi, kun hän huomasi sylikkäin makoilevat miehet. Draco jäykistyi - hän tunsi itsensä epävarmaksi naisen tutkailevan katseen alla. Ron astui äitinsä perässä huoneeseen korvat punaisina. Huomattuaan Dracon ja Harryn makoilevan sängyllä hänen kasvoilleen levisi virnistys.

"Löysit sitten tänne? Ja tästä päätellen minun ei tarvitsekaan etsiä sinua käsiini, hilleri." Molly ja Harry katselivat ihmeissään ylihilpeää Ronia ja Dracoa, jonka kasvoille levisi aurinkoinen hymy. Rutistaen Harryn vielä hetkeksi rintakehäänsä vasten hän nousi sängyltä ja istuutui takaisin tuoliinsa.

"Eipä taida, ei", Draco vastasi ja katseli huvittuneena sisään tullutta Arthur Weasleyta ja kaksosia. Molly oli edelleen sanaton. Harry rykäisi posket palaen.

"Hei. Kiva kun tulitte käymään." Molly sai kehoonsa eloa ja asteli rivakasti Harryn sairaalapedin vierelle. Arthur tervehti Harrya ja istuutui nojatuoliin, joka oli ikkunan vieressä huoneen nurkassa. Kaksoset jäivät seisomaan ovenpieleen tietämättä mitä ajatella asiasta. Mitä Malfoy teki siellä?

"Mitä..." Fred aloitti, "...Malfoy tekee täällä?" George vei veljensä lauseen loppuun. Harry katsahti kuivan huvittuneesti hymyilevää Dracoa. Tämä ilmiselvästi nautti tilanteesta vaikkakin oli vaikuttanut hieman epävarmalta ihmisten rynnätessä sisään. Ennen kuin Harry ehti aukaista suunsa, Draco vei kaikkien huomion.

"Tulin tapaamaan Harrya, ja tuomaan häneen eloa. Ja totta puhuen, tulin kertomaan hänelle..." Ron ei ilmeisesti voinut malttaa mieltään vaan hypätessään istumaan Harryn sängylle hihkaisi kovaan ääneen peittäen Dracon lauseenlopun:

"Että he seurustelevat! Taas!" Arthur hymyili yllättyneenä, kaksoset vilkaisivat toisiaan merkitsevästi ja Molly katsahti nopeasti Dracoa.

"Te seurustelette? Taas? Mitä ihmettä? Pidä pienempää ääntä, Harry tarvitsee lepoa. Eiköhän riitä että melkein koko sukumme ahtautui tänne kerralla. Harry, kertoisitko mitä Ron tarkoittaa?" Molly oikoi Harryn peitteitä ja yritti häätää nuorinta poikaansa tämän sängynpäädystä siinä onnistumatta.

"Me... me seurustelimme, mutta muutaman väärinkäsityksen", tässä välissä Harry rykäisi merkitsevästi, "takia minä jätin Dracon. Ei, älä katso häntä murhaavasti. Hän ei tehnyt mitään." Molly oli luonut Dracoon katseen, jolla oli ilmiselvästi yrittänyt lävistää tämän. Draco katseli edelleen huvittuneena ympärillään olevia ihmisiä.

"Minä rakastan häntä, Molly. Ei hän ole hirviö." Molly rentoutui ja Draco näytti hetken entistäkin huvittuneemmalta. Harryn posket paloivat punaisina. Hän ei ollut tottunut - pikemminkin hän ei ollut ikinä tehnyt niin - kertomaan suhteistaan mitään läheisilleen.

"Etkä ole sinäkään, Harry. Minä luin sen sinun kirjoituksesi." Harry katseli hetken kummastuneena Dracoa ja käänsi katseensa punaiseksi karahtaneeseen Roniin. Ron näytti erittäin vaikealta ja juuri kun Harry oli alkamassa räyhäämään tälle, Draco purskahti iloiseen nauruun.

"Älä sinä vuorostasi yritä murhata häntä katseellasi! Ilman Weas... Ronia en olisi täällä. Tai pikemminkin sitä, että hän toi sen kirjoituksesi mukanaan." Weasleyt, lukuun ottamatta Ronia, katselivat heitä ihmeissään.

"Harry, haluaisitko sinä selittää meille kaiken, jotta emme joutuisi kokoajan keräämään hämmästyksestä tippuneita leukojamme lattialta?" kysyi hivenen huvittuneelta kuulostava ääni nurkasta. Arthur hymyili vaimonsa selän takaa istuessaan nojatuolissa. Harry huokaisi syvään. Tästä hän ei pitäisi, mutta hänestä tuntui, ettei hän selviäisi siitä kertomatta.

"Kaipa teille on kerrottava, miksi alun perinkin näytän aivan luurangolta", Harry irvisti. Alkaen kertomaan mitä kaikkea hänen ja Dracon välillä oli tapahtunut hän kertoi heidän tarinansa pääpiirteittäin. Kuin huomaamattaan hän kertoi niin vähän kuin suinkin.

"Sinun on parasta olla hänen arvoisensa, Draco", Molly sanoi terävästi hymyillen sitten häikäisevästi. Draco oli säikähtänyt tämän terävää ääntä ja oli hämillään lämpimästä hymystä, jonka sai osakseen. Ehkeivät Weasleyt sitten olleetkaan niin kauheita, kuin mitä hän oli kuvitellut. 'Äh, älä valehtele itsellesi. Maalasit suorastaan kauhukuvia heistä itsellesi', Draco mietti hiljaa itsekseen.

"Enköhän minä siihen kykene", Draco naurahti. Harry katsoi hiljaisiksi jääneisiin kaksosiin hieman kysyvästi.

"Mikäs teidät hiljensi?" Kaksoset hätkähtivät huoneessa olijoiden huomion kiinnittyessä heihin ja lopettivat hiljaisen kahdenkeskisen keskustelunsa. Vilkaisten toisiaan ilkikurisesti he kääntyivät katsomaan Harrya.

"Mietimme vain, että kutsutko häntä", George viittasi Dracon suuntaan, "haniksi vai puppeliksi?"

Ron katseli hetken aikaa veljiään pää kallellaan räjähtäen sitten nauramaan ja kaatui poikittain Harryn vuoteelle. Draco yritti näyttää ärtyneeltä mutta Harry otti tätä nauraen kädestä kiinni.

"Väärin molemmat." Harry näytteli hetken miettivää ja käänsi sitten katseensa Dracoon. "Kävisikö hanipuppeli?" Kaksoset alkoivat ulvoa naurusta, Molly punastui ja Arthur hekotti äänettömästi. Draco alkoi nauraa itsekin, mutta tökkäsi sitten nauravaa Harrya kylkeen.

"Hiljaa, sokerimuruseni." Dracon lause kirvoitti lisää huvittunutta naurua yllättäen huojentuneessa ilmapiirissä. Weasleyt olivat kaikki huojentuneita nähdessään vanhan Harryn ottavan paikkansa onton ja kärsivän miehen kadotessa kokonaan. Draco kumartui Harryn puoleen ja kuiskasi muiden nauraessa heidän kustannuksellaan hiljaa:

"Minun oli ikävä sinun nauruasi." Draco punastui hieman - hän ei ollut vieläkään sujut itsensä ja tunteidensa ilmaisemisen kanssa. Harry hymyili Dracolle aurinkoisesti.

"Olet suloinen kun punastut. Tiesitkö, että näytät aivan pikkupojalta?" Harry sai osakseen kuivan mulkauksen ja naurunpyrskähdyksen Ronin alkaessa taas nauramaan. Pian he alkoivat puhella niitä näitä Mollyn kertoessa mitä kaikkea aikoi kokata Harrylle ja tuoda mukanaan seuraavana päivänä - kaikkihan tiesivät että sairaalan ruoat olivat hirveitä.

* * *

Lopulta lääkäri tuli huoneeseen ja pyysi kaikkia muita paitsi Harrya poistumaan. Draco oli menossa jo lääkärin ohitse, kun tämä tarttui hänen hihaansa ja pysäytti hänet.

"Sinä saat jäädä." Dracosta lääkäri näytti tutulta, muttei millään saanut mieleensä mistä tämä oli tuttu. Draco käveli takaisin Harryn vierelle ja istuutui tämän sängynreunalle. Lääkäri otti hänen paikkansa tuolilla vetäen sitä hieman kauemmaksi sängystä.

"Ilmeisesti minun ei tarvitsekaan laittaa sinua pakkoruokintaan, Harry." Harry vilkaisi hymyillen Dracoa.

"Ei, sinun ei tarvitse. Ruokahaluni palasi jotenkin kummallisesti..." Draco puhkesi hymyyn näyttäen hivenen syylliseltä lääkärin tarkkailevan katseen alla. Lääkäri hymyili huvittuneesti Dracon yhtäkkiä punehtuneille kasvoille ja jatkoi.

"Mutta mutta, sinulle tuodaan kohta päivällinen. Nuoriherra Malfoy voisi kyllä minun puolestani jäädä yöksi, mutta epäilen että hoitajat eivät pitäisi siitä." Lääkäri nousi lähteäkseen. Toivotettuaan illanjatkot hän käveli ovelle. Sen sijaan, että olisi poistunut, hän kääntyi vielä ympäri.

"Ja muistuttaisin, Harry, ettet saa rasittaa itseäsi fyysisesti. Et ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa." Jättäen parin punaisia kasvoja ja hiljaisuuden taakseen lääkäri sulki oven perässään. Pian huoneessa kaikui railakas nauru.

"En olisi hänestä uskonut..." Draco nauroi voipuneesti pyyhkien naurunkyyneleitä silmäkulmistaan. Kömpien Harryn viereen makoilemaan hän huokaisi.

"Mitä nyt?"

"Ei mitään. Minä vain... anteeksi, en oikein osaa ilmaista tunteitani vieläkään. Tiedäthän sinä minut." Draco väänteli käsiään vaivautuneena. Harry hymyili suudellen häntä poskelle.

"Tiedän. Mutta ei, se ei pelasta sinua. Saat sanoa minulle tästä lähtien vähintään kolme kertaa päivässä rakastavasi minua." Harry hymyili väsyneesti. Päivä oli vaatinut voimia. Weasleyt olivat olleet siellä kolme tuntia ja muut olivat joutuneet hoputtamaan Mollya, että tämä oli suostunut lähtemään.

"Ei tuota vaikeuksia. Olenhan minä minä", Draco sanoi uhmakkaasti. Harry alkoi nauraa. Kääntyen kyljelleen katsomaan Harrya Draco kuitenkin vakavoitui.

"Näytät kauhealta. Sinun silmiesi alla on varjot, poskesi ovat kuopalla ja sinä olet niin hirveän laiha..." Draco katsoi Harrya surullisesti.

"Minun olisi pitänyt kuunnella sinua." Draco hiljeni. Kavuten peiton alle Harryn viereen hän jäi katselemaan tämän vihreitä silmiä.

"Miksi sinä sitten juoksit karkuun?" Harry kysyi. Draco mumisi jotain epäselvää kasvot käännettyinä poispäin Harrysta.

"Mitä?" Draco kääntyi katsomaan Harrya.

"Sanoin, että minä pelkäsin sinun vain pyytävän anteeksi ja kysyvän, voisimmeko olla vielä ystäviä." Harry katsoi häntä hetken silmät suurina Dracon hennosti punertavia kasvoja puhjeten sitten nauruun.

"Sinä ja minä? Ystäviä? Missä, milloin?" Draco hymyili ärtyneesti Harrylle.

"Tiedätkö, tämä on juuri niitä hetkiä kun todella toivon etten olisi kertonut mitään." Harry hiljeni ja suuteli Draco hellästi.

"Anteeksi. Se vain kuulosti niin koomiselta. Emme ole olleet vielä koskaan pelkästään ystäviä. Vain vihamiehiä ja rakastajia", Harry kuiskasi suudellen Dracoa uudestaan. Draco kiersi kätensä Harryn ympärille ja veti tämän laihaa kehoa lähemmäs. Painautuen mieheen kiinni hän syvensi heidän suudelmaansa. Harrysta ei tuntunut enää lainkaan väsyneeltä.

Draco suuteli Harrya nyt vaativammin. Liu'uttaen kieltä tämän alahuulella hän siirsi kätensä olkapäältä selkää pitkin Harryn lantiolle. Harry voihkaisi hiljaa ja päästi Dracon kielen suuhunsa. Varovasti hän vastasi suudelmaan ja hieroi kielellään Dracon kieltä. Harry upotti kätensä Dracon hiuksiin ja tunsi kuinka kuumuus levisi hänen palelevaan kehoonsa. Draco hieroi hänen alaselkäänsä varmasti. Harryn alkoi todella olla kuuma.

"Harry, sinä olet niin..." Hän hiljensi Dracon uudella suudelmalla. Arastellen laihtunutta kehoaan hän kuitenkin vetäytyi Dracon läheltä kun tämän käsi liukui hänen takapuolelleen. Harry käänsi katseensa Dracon katsoessa häntä kysyvästi.

"Harry, mikä sinun tuli?" Dracon silmät olivat tummat intohimosta ja tämän huulet olivat turvonneet ja kiiltävät kiihkeiden suudelmien jäljiltä. Kulmat kääntyivät huolestuneeseen kurttuun. Harry katsoi Dracoa hieman häpeissään.

"Minä olen liian laiha. Minussa ei ole mitään jäljellä", Harry kuiskasi. Hän oli hetken hiljaa Dracon katsoessa häntä odottavasti. "Kuinka sinä voit haluta minua?" Harry kysyi hiljaa kuiskaten jääden odottamaan jännittyneenä vastausta. Draco katsoi Harrya hämmästyneenä. Tämä oli hetken hiljaa miettiessään vastausta.

"Sinä olet kieltämättä liian laiha. Mutta, silti... Minä rakastan sinua. Ja haluan sinua enemmän kuin ketään muuta tähän mennessä. Muistatko ne hetket minun sohvallani jotka keskeytyivät yleensä siihen, että sinun piti lähteä kun kello oli liian paljon?" Harry nyökkäsi ja antoi pienen hymyn nousta kasvoilleen kuumien muistojen noustessa hänen mieleensä.

"Minä en muista olleeni niin turhautunut sitten Tylypahkassa koittaneen murrosikäni", Draco virnisti. Hitaasti hän veti Harryn takaisin vasten itseään. Harry nuolaisi huuliaan ja suuteli Dracon huulia jatkaen leukaluuta pitkin kaulalle. Suudelmat Dracon kaulalla muuttuivat ahnaammiksi tämän voihkaistessa hiljaa pää taivutettuna taakse. Harry antoi käsiensä valua toisen keholla. Hänen kätensä löysivät tien Dracon t-paidan alle ja koskettivat kuumaa ihoa. Harry hyväili Dracon alavatsaa suudellen Dracon huulia.

"Harry, lopeta ennen kuin teet minut hulluksi", Draco kähisi. Hänen äänensä ei ollut toimia Harryn viileiden sormien hieroessa hänen vatsalihaksiaan kivuten sitten rintakehälle. Hellästi Harry nipisti Dracoa vasemmasta nännistä, mikä kirvoitti äänekkään huokauksen vaaleahiuksisen miehen suusta. Harry naurahti.

"Hiljempaa, tai hoitajat tulevat..." Harry suuteli Dracoa uudestaan. Liu'uttaen käsiään alas tämän rintakehää ja vatsaa hänen kätensä tavoittivat vyönsoljen. Dracon estelyistä huolimatta Harry avasi tämän vyön.

"Harry, kuulit mitä lääkäri sanoi, et saa rasittaa itseäsi..." Draco hiljeni kun Harry vain virnisti ja aukoi Dracon housujen napit. Kiusoitellen hän toi kätensä ylemmäs, bokserien vyötärönauhalle.

"Enhän minä rasitakaan. Sinä tässä rasitat itseäsi turhilla huolilla." Harry työnsi sormensa vyötärönauhan alle liu'uttaen kätensä sisään boksereihin. Hänen sormensa liukuivat pitkin Dracon kovaa vartta ja Harry suuteli Dracoa uudelleen hiljentääkseen tämän voihkaisut. Ei ollut epäilystäkään, etteikö Draco olisi halunnut häntä. Hitaasti hän kiersi sormensa Dracon kuuman elimen ympärille ja puristi. Dracon lantio liikahti ja Harry kohottautui katsomaan hänen punoittavia kasvojaan tuntien itsekin olevansa kivikova.

Draco näytti suurenmoiselta maatessaan siinä Harryn vieressä: huulet turvonneina, posket punehtuneina ja pupillit laajenneina himosta. Draco kohotti lantiotaan jotta Harry sai vedettyä tämän farkut alemmas saadakseen käsilleen enemmän tilaa. Harry alkoi kädellään hitaan liikkeen saaden Dracon huohottamaan hiljaa ja kuiskailemaan hänen nimeään. Harry oli juuri nopeuttamassa kätensä liikettä, kun käytävältä alkoi kuulua kengänkorkojen kopinaa. Nopeasti Draco nappasi Harrya kädestä kiinni, irrotti tämän otteen ja veti housut takaisin jalkaansa. Saatuaan juuri ja juuri ajoissa vyönsä kiinni ja istuttua takaisin tuoliin ovi aukesi. Hoitaja astui sisään ja Harrylla oli vaikeuksia pitää hysteerinen naurunpuuska sisällään. Hän nosti toisen jalkansa koukkuun peittäen peiton läpi näkyvän seisokkinsa. Touhottaen hoitaja lastasi Harryn jalallisen ruokatarjottimen tämän syliin, toivotti hyvää ruokahalua ja vilkaistuaan pikaisen moittivasti Dracoa tämä poistui. Dracoa ihmetytti hoitajan merkitsevä katse. Harry ei voinut odottaa, että ovi oli sulkeutunut kun puhkesi nauruun.

"Hän taisi kuulla sinut. Tule takaisin sieltä", Harry kuiskasi Dracolle. Draco kuitenkin pudisti päätään nauraen.

"No niin, sokerimuruseni, nyt sinä syöt. Sinun pitää vahvistua, jotta uskaltaisin tulla lähellekään sinua." Harry näytti pettyneeltä ja alkoi näykkiä ruisleipää, jonka oli poiminut tarjottimelta. Muuntaen ilmeensä yliampuvan murjottavaksi hän katsoi Dracoa syyttävästi. Draco oli uskomaton näky hiukset sekaisin ja huulet punaisina suudelmien jäljiltä.

"Sinä se vain tulet tänne viettelemään viattomia potilaita", Harry totesi loukkaantuneella äänensävyllä saaden Dracon nauramaan.

"Kukahan täällä viettelee, ja ketä, jos saanen kysyä?" Draco hymyili Harrylle ja nousi suutelemaan tätä tarjottimen yli hipaisten samalla Harryn edelleen kovaa elintä ohuen peiton läpi. "Odotas vain, kun lääkäri toteaa sinun olevan tarpeeksi hyvässä kunnossa..." Harry punehtui Dracon virnistäessä hänelle merkitsevästi.

A/N:Ja tästäeteenpäin annankin fluffyn inhoajille varoituksen; älkää lukeko. Jostain kumman syystä sitä tuntuu löytyvän vaikka sitä yritinkin pitää poissa tästä tekstistä <;
_________________
Dragonflyn pyynnöstä: WW -foorumin vuoden 2007 ficcikisan voittaja - allaolevalla ficilläni.

Kaunotar ja Hirviö (H/D)

Nonna-Pauliina · Posted: Sun May 27, 2007 9:40 pm Post subject:

Luku 8

Sairaala
10.15 am

Harry venytteli raukeasti. Hänen olonsa tuntui kevyeltä, itseinho oli pyyhkiytynyt pois. Vajoten ajatuksiinsa Harry nauroi ääneen, kun hän mietti millaisiksi asiat olivat muuttuneet sitten hänen Tylypahkan aikojensa. Miten
Draco oli muuttunut. Harry käännähti katsomaan ulos odottaen ilman olevan syksyisen sateinen, mutta oli kuin luonto olisi kunnioittanut hänen hyvää mieltään - aurinko paistoi kirkkaasti lähes pilvettömällä taivaalla.

"Kliseistä. Ulkona paistaa aurinko, linnut visertävät ja minä olen onnellinen", Harry puoliksi tuhahti ja puoliksi naurahti. Loikoen nautinnollisesti sängyllä hän tuijotteli ulos. Milloinkohan hän pääsisi pois sairaalasta?

Hoitaja kävi tarkistamassa oliko hän herännyt ja lupasi tarmokkaasti elehtien tuoda Harrylle aamiaista. Heti kun hoitaja oli poistunut, hän heitti peiton päältään ja laski paljaat jalkansa kylmälle lattialle. Hän nousi seisomaan ja
käveli heikoin jaloin ikkunan äärelle. Hän tunsi itsensä heikoksi, mutta kuitenkin voimakkaammaksi kuin aikoihin. Harry jäi katselemaan alas sairaalan pihamaalle ja tarkasteli kaukana kiiruhtavia ihmisiä. Pian hän kuitenkin havahtui käytävältä kuuluviin askeliin ja kiiruhti sänkynsä luo sukeltaen takaisin peiton alle. Ovelta kuului koputus ja Lupin asteli sisään näyttäen lannistetulta. Tämän ilme kuitenkin kirkastui kun hän näki Harryn hymyilevän pirteästi peitellen säikähdystään.

"Huomenta. Miksi näytit niin säikähtäneeltä?" Lupin antoi kasvojensa rentoutua. Harry virnisti ilkikurisesti kuin pieni penikka.

"Luulin sinua hoitajaksi. Hän olisi kahlinnut minut tähän sänkyyn loppuelämäkseni jos olisi yllättänyt minut jaloittelemasta", Harry vastasi ja nousi paremmin istumaan.

"Mukava huomata, että olet saanut itsesi takaisin." Juuri kun Harry oli vastaamaisillaan, hoitaja tepasteli ovesta sisään kantaen samaista jalallista tarjotinta, minkä Harry tunsi nähneensä liiankin usein niinä muutamina
sairaalassa viettäminään päivinä. Hoitaja asetti tarjottimen Harryn syliin ja toivotti maireasti hymyillen hyvää ruokahalua lähtien sitten huoneesta. Harry vilkaisi tarjotintaan ja irvisti paljonpuhuvasti.

"Puuroa? Olenko joutunut erehdyksessä lastenosastolle?" Lupin nauroi Harryn ilmeelle kovaan ääneen.

"Älä mukise vaan syö. Ei se niin kauheaa voi olla!" Lupin istui mukavasti pehmeässä nojatuolissa Harryn sängyn vierellä ja tarkkaili Harryn kasvoja hymyillen. Harry tuijotti lautasta murhaavasti.

"Molly oli oikeassa eilen, nämä sairaalan ruoat ovat aivan hirveitä..." Harry kuitenkin lakkasi valittamasta ja alkoi syödä päättäväisenä. Hänen olisi vahvistuttava mahdollisimman pian. Häntä ärsytti vain makoilla paikoillaan
tekemättä mitään. Eikä hän pitänyt hoitajien lässyttävistä äänistä ja ylipirteistä hymyistä.

"Draco sai ilmeisesti sinuun iloa." Harry hymyili kun Lupin vei hänen ruoasta tyhjentyneen tarjottimensa sivupöydälle. Lupin istahti takaisin ja Harry hymyili tälle leveästi kuin kansikuvamalli.

"Niin, niin Draco sai."

"Mitä minä sain?" Kuului ovelta. Ovenraosta pilkisti vaaleat hiukset ja pari harmaita silmiä. Draco asteli peremmälle mulkaisten sitten taakseen. Harryn hymy muuttui ihmetykseksi kun hän tunnisti Dracon mukana tulleen miehen - tämä oli sama mies joka oli ollut heittämässä Harrya ulos Hopeasta.

"Huomenta. En voinut estää tuota uteliasta ylikasvanutta apinaa tunkemasta mukaani. Hei, Lupin", Draco tervehti samalla kun veti toisen nojatuolin Harryn sängyn toiselle puolelle ja istui sittenkin Harryn sängyn laidalle.

Iso mies näytti hetken vaivautuneelta ja tämän karhumainen olemus tuntui täyttävän olemassaolollaan koko huoneen. Tämä astui Harrya kohti, ojensi kätensä ja Harry tarttui siihen. Harry puristi tämän kättä.

"Olen Jared, Dracon työnantaja ja ystävä. Anteeksi, että heitin sinut pihalle... Minun olisi pitänyt sen sijaan lukita teidät siivouskomeroon puhumaan asianne selviksi", Jared naurahti. Harry hymyili ilkikurisesti. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut uhmaikäinen lapsi.

"Mitä pienistä, sinun pitäisi paremminkin petrata taitojasi. Et saanut minuakaan pihalle asti", Harry totesi ja vilkaisi merkitsevästi omaa laihtunutta kehoaan. Sairaalapaidan venepääntie paljasti hänen liiankin selvästi näkyvät solisluunsa ja lyhyet hihat jättivät luiset käsivarret näkyviin. Lause sai Jaredin nauramaan
remakasti matalalla äänellä. Lupin katseli mieskolmikkoa hieman ihmeissään, joten Draco päätti valistaa tätä.

"Jared oli heittämässä häntä minun pyynnöstäni ulos, muttei ehtinyt. Harry pyörtyi narikan eteen." Lupin pudisteli päätään hienoisesti hymyillen.

"Niin, se idea teidän lukitsemisestanne olisi ollut todellakin hyvä. Nimittäin jälkeenpäin kun ajattelee, jos Draco ei olisi hysteerisesti ravannut ympäri huonettani ja repinyt puolia hiuksistaan irti, en olisi ehkä tilannut
kahdenkymmenen sijasta kahtasataa laatikkoa punaista Marlboroa..." Harry katsahti virnuilevaan Jarediin ja alkoi nauraa.

"Viimeksi kun olen nähnyt Dracon hysteerisenä, oli taikaolentojen hoidon tunti ja yllättävä sadekuuro pilasi hänen kampauksensa..." Harry ja Jared nauroivat Dracon mököttäessä. Pian tämä kuitenkin nappasi Harryn sängyn jalkopäästä ylimääräisen tyynyn ja huitoi molempia miehiä. Hän kuitenkin lopetti kuullessaan
tyynen miesäänen sivultaan.

"Jared, olet ilmeisesti velho?" Jared katsoi Lupinia ensin kysyvästi ja nyökkäsi sitten ihmetellen miehen huomiota.

"Mitä koulua kävit? En muista opettaneeni sinua." Draco katsoi nyt vuorostaan ilkeästi virnistäen Jaredia. Kääntäen katseensa Lupiniin hänen virneensä vain levisi.

"Älä anna ulkonäön hämätä. Näyttää nuorelta, on ikivanha", Draco sanoi ja yritti ehtiä alta pois kun Jared nappasi hänen tyynynsä ja huitaisi häntä. Lupin alkoi nauramaan katsellessaan nuoria miehiä; he käyttäytyivät kuin pahaiset kakarat. Jared kuitenkin laski tyynyn sängylle ja istui nojatuoliin vastapäätä Lupinia.

"Tylypahkaahan minä kävin. Ja siitä ikivanhasta puheen ollen, Draco, ei 35-vuotias ole ikäloppu." Draco katsoi häntä huvittuneesti ja kömpi Harryn kainaloon suudellen tätä ohimolle.

"Olet kohta kolmekymmentäkuusi. Mitäs sitten sanot?" Draco virnisti ja asettui mukavammin makoilemaan Harryn viereen. Harry hymyili iloisesti.

"Hei, eihän Lupinkaan ole ikäloppu, vasta neljäkymmentäneljä. Eikös se niin ollut?" Harry vilkaisi myöntyvästi nyökkäävää Lupinia. Harry kuitenkin kääntyi Dracon puoleen ja pian Jared kalasti katsekontaktin Lupiniin. Lupin katsahti merkitsevästi kuhertelevaan pariin ja sitten ovelle. Jared otti vinkistä vaarin, kun he nousivat seisomaan ja poistuivat huoneesta.

"Mennään kahville. Kai sieltä kanttiinista saa syötävää? Draco raahasi minut hereille päästäkseen tänne." Lupin naurahti ja lähti johdattamaan Jaredia sairaalan kanttiiniin.

"He eivät taida huomata, että lähdimme?" Lupin sanoi ja vilkaisi merkitsevästi Jaredia. Pian sairaalan käytävillä kaikui matala nauru.

* * *

Lupin johdatti Jaredin tiskiltä samaiseen nurkkapöytään jossa oli Ronin kanssa istunut kahta päivää aikaisemmin. Lupin otti kulauksen teestään Jaredin sekoitellessa mustaa kahviaan. Vasta hetken vallinnut hiljaisuus oli käymässä kiusallisen painostavaksi, kun Jared aukaisi suunsa.

"Ei olisi uskonut", Jared naurahti hiljaa pudistellen epäuskoisena päätään. Lupin hymyili sulkien silmänsä. Uurteet silisivät hänen kasvoiltaan kun hän rentoutui. Täysikuun aika oli ohitse ja hänen huolensa Harrysta olivat
kadonneet. Onneksi.

"Ei olisi, ei. Olisit nähnyt heidät kouluaikoina, jatkuvasti kiinni toistensa kurkuissa. Tai kiroamassa toisiaan - joko suoraan päin naamaa tai selkää. Siinä pelissä ei ollut sääntöjä", Lupin totesi ja katsahti Jaredia merkitsevästi.
Jared joi kulauksen kahviaan mietiskelevä ilme kasvoillaan.

"Ei uskoisi, kun katselee heitä nyt. Olisi ollut mielenkiintoista tuntea Draco silloin, kun tämä oli nuorempi." Lupin alkoi nauraa hiljaa.

"En usko, hän on onnekseen muuttunut aivan eri ihmiseksi." Jared pudisti päätään.

"Ei, hän on muuttunut omaksi itsekseen päästyään pois isänsä vaikutusvallan piiristä." Lupin nyökkäsi. He vajosivat mietiskelevään hiljaisuuteen kumpikin pohtien omalla tahollaan asioiden saamia uusia käänteitä. Lupin kuitenkin huomasi kiertävänsä ajatuksissaan kehää ja keskittyi tarkastelemaan silmäkulmastaan Jaredia. Mies katseli ulos ikkunasta kasvot levollisen pohtivina. Miehen ylävartalo oli suuri, tämän olemus toi mieleen karhun. Leveät, vahvat hartiat yhdistettynä isoihin käsiin ja matalaan ääneen tukivat mielikuvaa. Tällä oli tummat, taipuisat hiukset, vahvat kulmat ja korkeat poskipäät. Leuka oli miehekäs, muttei liian jykevä ja lähes keltaisenruskeita silmiä ympäröivät pitkät ja tummat ripset. Lupinin katse kiinnittyi sensuelleihin ja täyteläisiin huuliin.

"Mitä katselet?" Lupin hätkähti ja käänsi katseensa teekuppiinsa punastuen samalla hennosti. Hän rykäisi yrittäen saada polttavat poskensa kuriin.

"Mietin vain, mihin tupaan kuuluit", Lupin tokaisi ensimmäisen mieleensä juolahtaneen asian. Jared vilkaisi Lupinia antaen ymmärtää katseellaan, että oli nähnyt tämän paikkausyrityksen läpi.

"Arvaa."

"Korpinkynsi. Pisteitä tarkkanäköisyydestä."

"Ei, Rohkelikko olen. Yllätyitkö?" Lupin katsahti Jaredin olemusta.

"Itseasiassa en, näin tarkemmin pohdittuna." Lupin vilkaisi ympärilleen ja totesi kahvion olevan autio. Hän huokaisi helpotuksesta; ei tarvitsisi miettiä sanojaan jästien varalta. Jared vangitsi hetken Lupinin katseen intensiivisellä tuijotuksellaan, mutta armahti hänet kääntäen lopulta katseensa. Nolostus
tuijottamisesta kiinni jäämisen takia ei ollut vielä täysin haihtunut Lupinin mielestä, ja uudelleen laskeutunut hiljaisuus häiritsi häntä. Jaredin olemus veti hänen katseensa puoleensa uudelleen ja uudelleen - miehessä oli jotain epämääräisen kiinnostavaa. Tämän piirteet eivät jääneet Lupinin mieleen vaan hänen oli katsahdettava tähän vähän väliä. Jokin miehessä oli äärimmäisen häiritsevää. Lopulta Lupin päätti itse katkaista hiljaisuuden.

"Olet siis Dracon työnantaja." Se ei ollut niinkään toteamus, vaan sisälsi sanoiksipukemattoman kysymyksen. Jared puhkesi hymyyn ja nyökkäsi.

"Niin, hän työskentelee omistamassani yökerhossa. Hopeassa", Jared lisäsi ja hänen kasvoillaan oleva hymy kuvasti suurta hellyyttä, kuin hän olisi puhunut ylpeänä lapsistaan. Lupinin kulmat kohosivat yllätyksestä.

"Yökerho? Vanhasta Dracosta ei olisi uskonut, mutta hänen nykyinen energisyytensä..." Lupin kohautti olkapäitään paljonpuhuvasti ja alkoi nauraa. Jared nyökkäsi.

"Aivan." Keltaiset silmät nauroivat suun pysyessä hillityssä hymyssä. "Hän on vetonaulamme. Nuoret naiset, sekä velhot että jästit tulevat luultavimmin käymään vain nähdäkseen vilauksen hänestä..." Lupin alkoi nauraa kovemmin.

"Tulisit sinäkin käymään joskus. Tarjoan kierroksen", Jared ehdotti saaden Lupinin hiljenemään. Naru vaihtui kummastukseen ja kasvojen ilme kääntyi epäröiväksi.

"Enköhän minä ole liian vanha nuorison yökerhoihin..." Lupin mottasi itseään henkisesti kuullessaan äänestään kuvastuvan epäröinnin. Jared heilautti kättään väheksyen Lupinin huomautusta. Jaredin kiinteä katse sai Lupinin tuntemaan itsensä alastomaksi.

"Pyh, ikä on vain numero! Vai oletko kenties niin kiltti, kuin miltä näytät käydäksesi yökerhoissa...?" Jared katsahti Lupinia haastavasti. Lupin tarttui katseesta paistavaan haasteeseen ja hänen kasvoilleen kohosi juonikas hymy.

"Kerropas... Tylypahkan aikoinasi, törmäsitkö koskaan tarinoihin Kelmeistä?" Jared nyökkäsi ymmärtämättä kysymystä. "No, sinun edessäsi istuu yksi Kelmeistä. Tai paremminkin viimeinen Kelmi", Lupin jatkoi nauttien Jaredin kasvoilla vaihtuvista ilmeistä. Ihmetyksestä oivallukseen muuttuva ilme sai
nauramaan.

"Sieltä sinun nimesi oli tuttu! Remus Lupin, James Potter, Sirius Musta ja Peter Piskuilan!" Lupinin nauru ei ollut lakatakseen Jaredin ilmeen takia. Se oli suunnattoman ihaileva ja yllättynyt.

"Vieläkö pidät minua niin kilttinä, kuin miltä näytän?" Lupin virnisti ilkikurisesti ja tunsi itsensä pahaiseksi pojanklopiksi. Jared katsoi Lupinin kasvoja, jotka suorastaan huusivat, ettei ulkomuotoon olisi luottamista.

"Sinä? Kiltti? Jotenkin minusta tuntuu, etteivät nuo kaksi sovi samaan lauseeseen", Jared naurahti toivuttuaan yllätyksestä. "Yhden asian haluaisin kuitenkin tietää..." Lupin joi kuppinsa tyhjäksi ja ennen kuin Jared ehti kysyä, hän vastasi.

"Kyllä, olen homo. Mitä muuta?" Jared näytti entistäkin hölmistyneemmältä.

"Pahus, taitoni ovat ruosteessa. Ajattelin, että olisit niin sanotusti kaksineuvoinen." Lupin nauroi käheästi. "Miten sinä oikein tiesit, mitä aion kysyä?" Jared kysyi.

"Kaikkien kasvoille nousee se sama ilme, kun he kysyvät toiselta henkilökohtaisia. Varsinkin jos aihe koskettaa toisen seksuaalisuutta. Minulta on kyselty tuota liiankin monta kertaa. 'Voi, sinä et voi olla hetero kun olet
noin kiltti!'" Jared nauroi kun Lupin imitoi naisen ääntä. Mies oli todellakin nuorempi kuin mitä ikäluku antoi ymmärtää.
Jaredin ilme muuttui pian taas pohtivaksi. Mies oli ilmiselvästi yliutelias luonteeltaan. Peläten joutuvan uuden kysymystulvan kohteeksi Lupin katsahti Jaredia.

"Mitä nyt?"

"Mietin vain, voiko sinne huoneeseen vielä mennä."

"Luulisin... Lääkäri kielsi Harrya rasittamasta itseään", Lupin sanoi ja kohotti kulmiaan vihjailevasti. Jared oli varma siitä - mies ei todellakaan ollut mikään kuiva neljänkymmenen rajapyykin ylittänyt keski-ikäinen. Jared pudisti päätään leveän virneen kohotessa kasvoille.

"Epäilen. Dracosta puheen ollen nimittäin... taidan hakea meille uudet kupilliset." Jared nousi saman tien, otti heidän tyhjät kuppinsa ja asteli kohti tiskiä. Lupin seurasi tämän menoa. Yrittämättäkään estää itseään todettuaan sen olevan toivotonta, hän nautti näkymästä. Hänen katseensa kulki leveiltä hartioilta lihaksikkaalle selälle, sieltä lantion seudulta pitkille ja lihaksikkaille reisille. Koska Lupin oli unohtunut katselemaan tämän takamusta pohtiessaan kutsua Hopeaan, hän ei huomannut ajoissa Jaredin vilkaisevan olkansa yli. Tietäväisen omahyväinen virnistys nousi tämän huulille kun Lupin käänsi katseensa ulos ikkunasta. Hän tunsi kuinka punastus kohosi hänen kasvoilleen hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Sättien itseään hiljaa mielessään hän
kuitenkin sai luonteelleen tyypillisen tyyneyden takaisin mieleensä ja kasvoilleen. Jared asteli takaisin tasapainotellen taidokkaasti kahta höyryävää mukia ja kahta sämpylää. Ilman tarjotinta.

"No, piditkö näkemästäsi?" Jared virnisti pirullisen näköisenä. Lupin kohotti kulmiaan tyynen arvioivasti.

"Kieltämättä." Jared porasi katseellaan Lupinia, mutta vahingosta viisastuneena hän säilytti tyyneytensä. Lupinin hämmästykseksi Jared laski toisen sämpylöistä hänen eteensä laskien toisella kädellä täydet kupit heidän eteensä pisaraakaan läikyttämättä.

"Kiitos. Aloititko tarjoilijana?" Lupin kysyi lämmittäen viileitä sormiaan kupin kyljissä. Jared nyökkäsi ja pureskeli hetken sämpylästä puraisemaansa palasta. Nielaistuaan hän hörppäsi kuumaa kahviaan, ennen kuin vastasi.

"En. Itse asiassa en ole päivääkään elättänyt itseäni tarjoilijana. Olin baarimikkona Hopeassa tehden kahta muuta työtä siinä sivussa, kun se oli vielä edellisellä omistajallaan. Säästin kaiken minkä pystyin, otin pienen lainan ja ostin paikan. Remontoin paikan miten omin kourineni kykenin. Kun se alkoi kannattamaan, palkkasin lisää työntekijöitä ja nykyäänkin teen vain pelkät paperityöt." Lupin avasi sämpylän muovikääreen. Se näytti herkulliselta.

"Eikö se ole tylsää? Siis paperien pyörittely?" Lupin kysäisi ja puraisi palan sämpylästään. Se ei vain näyttänyt herkulliselta, vaan maistui ja etenkin tuoksui siltä... Hänen hajuaistinsa oli aina herkkä ennen ja jälkeen täydenkuun.

"No, aina silloin tällöin pakenen työhuoneestani ja tarjoilen pöytiin. Ihmisillä kun on kumma tapa alkaa hymyilemään, kun he näkevät ison miehen pujottelemassa pöytien välissä tarjoilemassa kuin paraskin Pähkinänsärkijä", Jared jatkoi väläyttäen kirkkaan hymyn. Lupin huuhtoi leivän teellä alas meinattuaan tukehtua
siihen nauraessaan.

He juttelivat vielä hetken niitä näitä syötyään sämpylät loppuun ja Lupin huomasi ettei Jared palannut hänen nolostuttaviin kiinnijäämisiin tämän tiiviistä tutkailusta. Kun he nousivat ja lähtivät kulkemaan kohti Harryn
osastoa, Lupin kuitenkin kuuli matalan äänen takaansa.

"Ei itselläsikään ole sen pahempi..." Lupinin kasvoille kohosi tuttu toispuoleinen hymy, kun käytävällä kaikui hiljainen, matala nauru.

* * *

Ovi kolahti vaimeasti kiinni, kun Draco suuteli Harrya hellästi. Draco nosti päätään ja huomasi Jaredin ja Lupinin lähteneen. Hän katsahti viekkaasti hennosti punehtunutta Harrya ja painoi päänsä suudellen tämän huulia omistavasti. Harry vastasi kiihkeästi ja Draco päästi tämän kuuman kielen suuhunsa. Harry lipaisi hänen huultaan, tutki hänen hampaitaan ja lopulta lipaisi hänen kieltään saaden kuumuuden tulvahtamaan Dracon suoniin. Hän tunsi alkavansa kovenemaan ja vetäytyi hengästyneenä suudelmasta. Harry katseli häntä kysyen kun hän yritti tasata hengitystään.

"Mies, sinä viet minulta järjen..." Draco hymyili. Harry virnisti, tarttui Dracon käteen ja vei sen pullottavalle etumukselleen. Draco urahti matalasti: Harryn elintä ja hänen kättään erotti vain kaksi ohutta kangaskerrosta.

"Apua. Olemme kuin kaksi kiimaista teini-ikäistä", Draco kuiskasi painaen otsansa vasten Harryn otsaa. Hän jäi katselemaan Harryn vihreitä silmiä, jotka kuitenkin sulkeutuivat kun hän alkoi hyväillä Harrya hellästi kankaiden läpi. Hetken kuluttua Draco veti kätensä pois ja asetti sen lepäämään vasten Harryn rintakehää. Vihreät silmät avautuivat ja korostivat miehen olemuksesta huokuvaa turhautuneisuutta. Draco suuteli Harry hellästi, hypähti alas sängyltä ja istuutui nojatuoliin kohdaten ymmällään olevat kasvot.

"Miksi sinä sinne menit?" Harry kysyi.

"Koska en halua rikkoa lääkärin määräystä. Se on kerta kerralta lähempänä." Draco ei voinut pitää vihjailevaa hymyä nousemasta kasvoilleen.

"Sitten minun kai on alettava bulimikoksi ja ahmittava itseni kotiin." Harry huokaisi.

"Minun vai sinun?" Draco iski silmää Harrylle. Harry tuhahti turhautuneena ja hymyili lopulta.

"Sinun. Ron ei pitäisi äänitehosteista."

"En minä pidä ääntä, toisin kuin sinä."

"Minä? Kuka se täällä eilen voihki?" Harry nauroi katsoen Dracoa tiiviisti. Draco ei suostunut väittelyyn, vaan kovensi panoksia.

"Ei, tarkoitin vain että aion laittaa sinut huutamaan heti kun vain mahdollista", Draco vastasi huolettomasti ja heitti toisen jalkansa käsinojan yli jääden puoliksi makoilemaan nojatuoliin. "Milloin sinä pääsetkään pois?" Draco kysyi antaen keveän huolettomuuden kuulua äänestään. Draco vaikutti tyyneltä, niin kuin edeltävää keskustelua ei olisi koskaan käytykään. Se ärsytti Harrya ja sai hänet päättämään repiä tuo tyyni naamio Dracon kasvoilta.

"En tiedä. Kuinka niin?" Harry oli mukana leikissä. Ehdottomasti.

"Ei, kunhan kysyin", Draco vastasi ilmeenkään muuttumatta. Harry nojautui tyynyihin ja lipaisi huuliaan teeskennellen, ettei huomannut Dracon nopeaa vilkaisua.

"Mitä ajattelit tehdä tänään?" Harry kysyi katsahtaen Dracoa venytellessään. Peitto valui paljastaen hänen vatsansa kun hän nosti kätensä pään yläpuolelle venytykseen. "Täällä on kuuma, eikö olekin?" Harry kumartui kaatamaan vettä lasiin ja siemaisi lasistaan. Dracon harmaat silmät seurasivat tarkasti hänen jokaista liikettään. Harry heitti peiton pois päältään.

"En tiedä, olen kai täällä siihen asti että hoitajat käskevät minun häipyä ja menen töihin. Sinä?"

"En kai muuta kuin loikoilen täällä." Harry joi kulauksen vedestään ja äännähti nautinnollisesti viileän nesteen valuessa hänen kurkustaan alas. Hän aukaisi suljetut silmänsä ja ehti nähdä Dracon kasvoilta hohkaavan puhtaan himon, kunnes tyyni naamio oli taas paikoillaan. Harry valui alemmas tyynyillään, mutta paita nousi ylemmäs tarrattuaan kiinni patjaan. Harry vei kätensä housuilleen ja laski sormensa seisokin päälle. Dracon katse seurasi hänen kättään ja sen saavuttaessa hänen haaransa miehen itsehillintä oli viimein mennyttä. Draco ponnahti ylös, nousi sängylle ja laskeutui makaamaan hänen päälleen.

Voimatta estää itseään Draco suuteli Harrya voimakkaan intohimoisesti hieroen samalla heidän lantioitaan yhteen pienellä ja kiusoittelevalla liikkeellä. Harry kuitenkin toipui yllätyksestä nopeasti ja asetti kätensä vasten Dracon rintakehää työntäen voimakkaasti. Draco kierähti hänen vierelleen jääden makaamaan selälleen.

"Tsot tsot, muistathan mitä lääkäri sanoi? En saa rasittaa itseäni..." Draco urahti matalasti. Juuri kun hän oli valmis - ei, hänen oli pakko - rikkomaan lääkärin määräyksiä, Harry päättikin noudattaa niitä. Juuri Harryn tapaista. Harry naurahti Dracon tuskaiselle ilmeelle ja asettui istumaan tämän reisien päälle. "Sinusta hän ei kylläkään sanonut mitään..." Harry keskittyi Dracon housujen auki napittamiseen siirtyen sitten istumaan tämän säärille ja kumartui hänen avonaisien housujensa puoleen. Harry puhalsi lämmintä ilmaa Dracon alavatsalle saaden lihakset väreilemään. Sen jälkeen hän siirtyi hieman alemmasja suuteli Dracon kovaa vartta bokserien kankaan läpi.

Draco sulki silmänsä ja taisteli kurkustaan nousevaa matalaa voihkaisua vastaan. Hän ei voihkisi. Harryn käsi hyväili häntä kankaan läpi niin polttavan kiihoittavasti, että hän pelkäsi laukeavansa jo pelkkään kevyeen kosketukseen.

Kuin tilauksesta oveen kuitenkin koputettiin juuri kun Harry oli vapauttamassa hänen elintään kiristävistä boksereista. Huispaajan refleksit edelleen omaava Harry kierähti Dracon viereen makaamaan ja veti peiton heidän alavartaloidensa suojaksi.

"Niin?" Harry huudahti ovelle päin yrittäen saada käheän äänensä toimimaan normaalisti.

Lupin ja Jared astuivat sisään peräkkäin, Lupin punastuneena, Jared silmät
tuikkien kiusoittelevasti.

"Emme kai keskeyttäneet mitään?" Lupin kysyi kohteliaasti astuen kuitenkin peremmälle. Tämän kasvoille palasi tuttu rauhallisuus Jaredin virnistäessä paljonpuhuvasti.

"Todennäköisesti kyllä, mutta Dracon tuntien luulen että se tuli tarpeeseen. Lääkärin määräys", Jared naputti etusormella nenänvarttaan kohdistaen katseensa Lupiniin ja hymyillen sitten vihjaavasti. Harryn ihmetykseksi Lupin alkoi nauramaan.

"Milloin sinä pääset pois?" Lupin kysyi istuttuaan nojatuoliin, jossa Draco oli vain hetkeä aiemmin istunut kasvoillaan sama, tyyni ilme. Jared heilautti kepeästi kevyen muovituolin sängyn ovenpuoleiselle reunalle selkänoja sänkyyn päin ja istuutui nojaten kyynärvartensa selkänojaan.

"Mikä päivä nyt on?" Harry huomasi miettineensä ääneen vasta kun Draco alkoi nauramaan hänen vierellään.

"Maanantai", Jared vastasi avuliaasti Harryn kysymykseen. Tällä taisi olla muuta ajateltavaa kuin viikonpäivät, Jared mietti itsekseen.

"Kai minä sitten pääsen pois perjantaina, ainakin tätä menoa", Harry totesi hetken mietittyään.

"Ilman keskeytyksiä et pääse pois milloinkaan", Jared lohkaisi saaden muut nauramaan. Harry vilkaisi nopeasti kelloa ja kääntyi hymyilemään Dracolle herttaisesti.

"Sinun kannattaisi nousta sängystä ja sulkea housusi, Molly on nimittäin tulossa kohta", Harry totesi herttaisesti hymyillen. Draco punehtui aavistuksen ja mulkaisi tappavasti Harrya.

"Et viitsisi selvemmin sanoa?" Draco mutisi ja nousi sängystä. "Ei siinä, hyvä idea..." Draco jatkoi mutinaansa napittaessaan housujaan kiinni. Lupin katsoi hienotunteisesti muualle ja Jared nauroi kuin heikkopäinen. Hän ei ollut koskaan nähnyt Dracoa yhtä alistuneen näköisenä. Draco istuutui takaisin sängynlaidalle ja tarttui Harrya kädestä.

"Mitäs me keksimme Harryn pään menoksi perjantaille, Lupin?" Jared katkaisi lyhyen hiljaisuuden kalastaen Lupinin ruskeat silmät tiiviiseen tuijotukseen Dracon selän takaa. Draco ja Harry vilkuilivat heitä uteliaina. He tuntuivat tulevan ihmeellisen hyvin ja tuttavallisesti toimeen vain reilun tunnin tuttavuuden jälkeen. Lupin tuntui nuorentuneen vuosia.

"Tervetulojuhlat, jästeiltä pääsy kielletty." Lupin hymyili toispuoleisesti.

"Sovittu, missä?"

"Harryn ja Ronin asunnolla." Draco katsahti ystävänsä innostuneisiin kasvoihin. Tästä ei seuraisi kuin suuret juhlat ja paljon ihmisiä, kuten aina kun Jaredin annettiin järjestää juhlat. Draco katsahti Harryyn ja tiesi tämän ilmeen kuvastuvan omilta kasvoiltaan - he olivat täysin pihalla parhaillaan käynnissä olevasta keskustelusta.

"Mitä te tuijotatte? Me järjestämme teidän kunniaksenne juhlat", Jared virkkoi huomattuaan kaksi paria ihmetteleviä silmiä.

"Niin, siinä on kyllä aihettakin tämän sotkun jälkeen", Lupin totesi. Draco vilkaisi Harrya hymyillen.

"Totta. Keitä kutsutaan?" Harry vetäisi Dracon makoilemaan kainaloonsa.

"Älä yritä, Draco. Te olette kunniavieraat, me hoidamme järjestelyt. Eikö vain, Jared?" Lupin katsahti Jarediin, mutta käänsi katseensa huomatessaan toisen tiiviin katseen porautuvan silmiinsä.

"Mutta minulla on silloin iltavuoro!" Draco vastusteli. Jared nyökkäsi katse
edelleen Lupinin silmissä.

"Ole huoleti, saat vapaata." Jared kääntyi katsomaan Dracoa. "Kiitä onneasi, että paras ystäväsi on pomosi..." Draco alkoi nauraa.

"En tiedä kiittäisinkö sitä hyvää vai huonoa onneani."

Ovelta kuului äänekäs koputus ja pian ovi avautui paljastaen Mollyn ja tämäntakana seisovan Ronin. Molly asteli tomerasti sisään Ronin tasapainotellessa valtavan korin kanssa. Suljettuaan oven hän kantoi korin sänkyä vastapäätä sijaitsevalla seinustalla olevalle pitkälle pöydälle.

"Hei, Harry-kultaseni! Toin sinulle syötävää, kuten lupasin." Ron nyökkäsi äitinsä takaa kaikille tervehdyksen. "Ai hei, Lupin! Sinäkin täällä. Mukava nähdä pitkästä aikaa! Mitä sinulle kuuluu tätä nykyä?" Molly vaihtoi Lupinin kanssa kuulumisia nostaessaan Harryn syliin tarjottimen ja ladatessaan sen täyteen syötävää. Draco väistyi tieltä ja istui vain puoliksi sängyn laidalla. Mollyn esitellessä itsensä Jaredille Draco kumartui katsomaan, mitä tarjottimella oli. Harry huokaisi helpottuneena ja kumartui Dracon puoleen kuiskaamaan.

"Merlin vieköön, kunnon ruokaa. Luulin joutuneeni lastenosastolle, kun hoitaja toi minulle aamiaiseksi puuroa..."

A/N: Noni, olikin tekemistä kun betaajani ja minun tekstinkäsittelyohjelmat eivät sovi yhteen ja tekstistä tulee yleensä omituisen kapeaa O___O' Mutta täällä nyt on tuokin.
_________________
Dragonflyn pyynnöstä: WW -foorumin vuoden 2007 ficcikisan voittaja - allaolevalla ficilläni.

Kaunotar ja Hirviö (H/D)

Nonna-Pauliina · Posted: Sun May 27, 2007 9:48 pm Post subject:

A/N: Okei, tätä en yksinkertaisesti jaksanut korjata, olen pahoillani. Kerpele. Mutta vielä tämän luvun jälkeen saatte sen julkaisemattoman kymppiluvun.

Luku 9

Sairaala, Harryn huone
5.00 pm

"Eli minä pääsen pois nyt?" Harry kysyi huojentuneena. Hän oli kahta päivää
aikaisemmin saanut alkaa liikkumaan pitemmänkin matkan kuin vessaan ja
takaisin. Kaksi edellistä päivää oli ollut täynnä hoitajien kysymyksiä
siitä, että jaksaisiko hän varmasti. Harry oli ollut saada raivokohtauksen
toistuvista uteluista joita sävytti suuri huoli.

"Kyllä, mutta tulet sitten maanantaina käymään. Seuraamme veriarvojasi
tarkasti, eli tulet maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin käymään
täällä. Kunnes ne ovat täysin kohdillaan ja painosi on noussut tarpeeksi,
voimme vähentää kontrollikäynnit kertaan kahdessa viikossa." Lääkäri hymyili
Harrylle isällisesti. Harry kätteli lääkäriä ja hetken mietittyään hän
rohkaisi mielensä.

"Saanko liikkua enemmänkin, kuin tämän matkan kanttiiniin ja takaisin?"
Harry yritti pitää punan pois kasvoiltaan nähtyään lääkärin silmien hilpeän
pilkkeen. Hän oli varma, että lääkäri tiesi mistä oli kyse.

"Saat, kunhan et rasita itseäsi paljon toistuvissa määrin", lääkäri vastasi
ja Harry hymyili iloisesti. Hän ei ollut punastunut kovinkaan pahasti. Harry
käveli lääkärin perässä ovelle kantaen olkalaukussa tavaroitaan ja kun
lääkäri avasi oven, Harry oli varma että Draco kaatuisi sisälle. Kun lääkäri
oli pyytänyt tätä odottamaan ulkopuolella, Draco oli luvannut kuunnella
korva kiinni ovessa. Draco kuitenkin nojasi rennosti seinään oven vieressä
näyttäen lehden sivuilta repäistyltä mallilta. Draco tervehti lääkäriä, otti
Harryn laukun ja lähti vetämään Harrya pitkin osaston käytävää.

"Mihin sinulla on noin hoppu?" Harry nauroi kun Draco veti Harryn hissiin.
Painettuaan katutason kerroksen numeroa Draco kääntyi Harryyn päin näyttäen
niin innostuneelta, ettei häntä olisi hämmästyttänyt vaikka Draco olisi
alkanut hyppimään.

"Mitä hän sanoi?" Draco kysyi innoissaan. Harry alkoi nauraa ja painoi
suudelman Dracon huulille. Hissi lähti liikkeelle kun hän vilkaisi harmaita
silmiä viekkaasti.

"Arvaa." Harry astui kiinni Dracon rintakehään ja kiersi kätensä Dracon
vyötärölle. Draco laski kätensä Harryn harteille ja virnisti.

"Sinä olet melkein kunnossa ja saamme vihdoin harrastaa tajunnanräjäyttävää
seksiä?" Hetkeksi Harry tunsi epävarmuuden ottavan vallan, mutta työnsi sen
mielestään kun Draco kumartui suutelemaan häntä hellästi. Harry nyökkäsi
vetäydyttyään suudelmasta. Draco suuteli hänen korvanlehteään näykäten sitä
sitten hellästi. Hetken he seisoivat vain sylikkäin hissin laskeutuessa ja
kun ovet avautuivat, he astuivat kainalokkain ulos.

"Sinun ei olisi pitänyt sanoa tuota", Draco kuiskasi Harrylle suupielestään.
"Sen sijaan että veisin sinut syömään, haluaisin viedä sinut asunnolleni
ja..." Draco jätti lausumattomat sanat leijumaan ilmaan.

"Minulla on nälkä", Harry virnisti Dracon taistellessa itsensä herruudesta.
Aivot vai haaroväli? Joukko juuri täysi-ikäisyyden rajan saavuttaneita
nuoria miehiä seisoi heidän vieressään ja he saivat inhoavia katseita
osakseen. Harryn hämmästykseksi Draco vain hymyili miehille pirteästi ja
toivotti hyvää päivänjatkoa kun he suunnistivat uloskäynnille.

"Gay Klux Klanin osajaosto", Draco kuiskasi Harrylle äänekkäästi saaden
Harryn nauramaan railakkaasti. Yksi miehistä huusi heidän peräänsä
törkeyden, mutta he eivät välittäneet siitä.

"Syömään? Entä juhlat?" Harry päätti sivuuttaa lopun Dracon aiemmasta
lauseesta.

"Ne alkavat kahdeksalta. Ja sinä tarvitset voimia", Draco vastasi heidän
astellessaan ulos sairaalasta. Harryn huulille kohosi hymy.

"Minne?"

"Minne mitä?" Draco kysyi kummastuneena.

"Minne me menemme syömään?" Harry kysyi virnistäen. Draco pudisteli päätään.

"Italialaiseen? Äläkä hymyile noin tai emme todellakaan mene syömään.
Ainakaan ruokaa", Draco lisäsi ja sai Harryn nauramaan.

"Minäkö muka kaksimielinen?" Harry kysyi pyöritellen silmiään huvittuneena.
"Italialainen sopii hyvin." He astelivat parkkipaikan läpi kadun reunalle ja
Draco alkoi viittoa heille taksia.

"Sinähän olet innoissasi kuin pulu täydellä torilla", Harry totesi kun Draco
yritti viittoilla heille taksia. Mies kääntyi häneen päin mutristaen
suutaan.

"Näytänkö sinusta pululta?" Harry hymyili toisen epäilevälle ilmeelle. Harry
pudisti päätään hymyillen ja jäi katselemaan Dracon tummien farkkujen
verhoamaa takamusta. Harry hätkähti kun Draco kirosi turhautuneesti. Harry
heilautti kättään kokeeksi eräälle taksille, joka pysähtyi heti heidän
viereensä.

"Miten sinä tuon teit?" Draco kysyi kulmat koholla. Harry kohautti olkiaan
hymyillen itsetyytyväisesti. He istuutuivat taksin takapenkille ja kun Harry
kääntyi katsomaan taksikuskia, hän puhkesi hymyyn. Ratin takana istui hänen
entinen koulukaverinsa, Seamus Finnigan. Mies tuijotti epäuskoisena
takapenkillä istuvaa paria.

"Harry, Malfoy... Mitä ihmettä?" Harry puhkesi nauramaan kun Draco katseli
kuskia ihmeissään.

"Mepä hyvinkin. Seamus Finnigan, Rohkelikko. Muistathan?" Harry selitti
Dracolle, jonka kasvoille levisi ymmärrys - kuin suuri lamppu olisi syttynyt
hänen päänsä päällä.

"Jep, muistanhan minä."

"Mutta, tehän..." Seamuksen lause häipyi. Harry hymyili huvittuneesti Dracon
kuivaa ilmettä.

"Seurustelemme. Mutta mihin me olimmekaan menossa, Draco?" Draco kertoi
osoitteen edelleen päätään epäuskoisesti pyörittelevälle Seamukselle, joka
ohjasi auton liikenteen virtaan.

"Mikä sinut on saanut taksia ajamaan?" Harry kysyi Seamukselta hetken
kuluttua. Draco leikitteli Harryn sormilla.

"Se on hauskaa. Koskaan ei tiedä ketä saa kuljettaa ja mihin. Ihmisistä voi
oppia paljonkin pelkästään sen perusteella, että kyydittää heitä. Sitä
paitsi inhoan ajatusta työpäivästä, joka alkaa tasan kahdeksalta ja loppuu
neljältä", Seamus vastasi naurahtaen hiljaa. Draco iski Harrylle silmää
Seamuksen keskittyessä hetkeksi ajamiseen. Harry hymyili huvittuneesti.

"Hän otti meidän suhteemme hyvin. Vieläkö huolehdit muista?" Draco kysyi
hiljaa Seamuksen vastatessa soivaan kännykkäänsä.

"Milloin muka olisin huolehtinut?" Harry kysyi saaden Dracon vilkaisemaan
itseään närkästyneesti.

"Aina." Harry huokaisi hymyillen ja kaivautui Dracon kainaloon laskien
päänsä lepäämään vasten tämän rintakehää.

"Mikä sinun tuli?" Draco kysyi kun Harry sulki silmänsä.

"Vähän vain väsyttää." Draco ei nähnyt Harryn onnellisesti hymyileviä
kasvoja.

"Oletko varma, että jaksat mennä syömään? Ehkä meidän pitäisi sittenkin
mennä minun asunnolleni, niin ehtisit nukkua vielä vähän aikaa..." Draco
ehdotti hiljaa sivellessään Harryn hiuksia. Harry hymähti ja sipaistessaan
hänen poskeaan Draco huomasi miehen hymyilevän.

"En minä mene rikki, otan vain muutaman minuutin nokoset ja olen kuin uusi."
Harry liu'utti sormensa Dracon sormien lomaan. "Herätät minut kun olemme
perillä, menemme syömään ja sitten käymme siellä juhlissa. Millaisetkohan
pippalot ne kaksi ovat saaneet pystyyn? Lupinin tuntien ne eivät ainakaan
ole tylsät", Harry haukotteli makeasti.

"Eivät taatusti ole, ainakaan kun Jared on mukana niitä järjestämässä. Mistä
puheen ollen sieltä ei ainakaan puutu alkoholipitoisia juomia", Draco
hymyili. "Keitähän siellä on?" Harry nauroi hiljaa Dracon uteliaalle
äänensävylle.

"Haluat taas shokeerata?" Harry kysyi kiusoitellen. Draco äännähti
myöntävästi.

"Ihmisiä on hauska katsella, kun he hämmentyvät ja järkyttyvät. Useimmilla
on niin pieni maailma", Draco totesi.

"Taattua sinua. Luulen, että he ovat kutsuneet kaikki, jotka tunnemme."

"Niin, Jared on mestari laajennusloitsuissa. Varsinkin jästialueilla. Hei!
Sinun piti nukkua!" Draco huomautti kun muisti Harryn aikeet. Harryn
naurahti ja etsi mukavamman asennon.

"Mitäs pidät minua hereillä." Dracosta huokuva lämpö ja hänen hiuksiaan
silittävä käsi saivat hänet nukahtamaan.

Kun Draco herätti Harryn, oli kulunut vain vartti. He olivat perillä ja
Harry tunsi olonsa huomattavasti pirteämmäksi raajojen vielä taistellessa
irti unen kahleista. Harry avasi ovensa joka oli jalkakäytävän puolella ja
nousi taksista Dracon jäädessä maksamaan matkan.

"Nähdään, Seamus!" Harry huikkasi ja kääntyi katselemaan ympärilleen. He
olivat pysähtyneet pienen ja viihtyisältä näyttävän ravintolan eteen. Harryn
katse käännähti takaisin taksiin, kun Draco alkoi nauraa iloisesti ja nousi
autosta.

"Nähdään illalla!" Harry tunsi epämääräisesti mustasukkaisuutta muistuttavan
tunteen kiemurtelevan sisällään katsellessaan Dracon iloisesti hymyileviä
kasvoja. Draco käveli Harryn vierelle olkalaukku mukanaan. Huomatessaan
hänen kurtistuneet kulmansa mies katsoi häntä ihmetellen.

"Mikä sinun on?" Draco kysyi tarttuen Harrya kädestä. Harry pudisteli
päätään antaen normaalin ilmeen palata kasvoilleen.

"Mitä tuo oli?" Harry kysyi huolettomasti kääntyen kävelemään kohti
ravintolan ovia. Draco seurasi hänen rinnallaan.

"Pyysin hänet niihin juhliin, ajattelin että pitäisit siitä. Miten niin?"
Draco kysyi seuraten tarkasti Harryn kasvojen ilmeitä.

"Äh, ehdin kai olla jo mustasukkainen..." Harry hieroi takaraivoaan tuntien
punan nousevan kaulalleen. Hän tunsi itsensä idiootiksi. Hän odotti Dracon
närkästyvän, mutta tämä puhkesi nauruun avatessaan ravintolan lasioven
hänelle.

"Olet suloinen. Tietäisitpä vain mitä mietin koko ajomatkan ajan, niin et
olisi tippaakaan mustasukkainen." He astelivat sisälle ravintolaan ja
etsiytyivät hieman eristyksissä olevaan nurkkaukseen istumaan. Harry tunsi
jännityksen kiertyvän taas vatsaansa. Ajatus illasta jännitti häntä
suunnattomasti - mitähän Draco ajattelisi hänen kokemattomuudestaan... Draco
kuitenkin keskeytti hänen mietteensä ojentaen hänelle pöydällä olevasta
pidikkeestä ruokalistan. Harry kiitti hymyillen lämpimästi ja rupesi
tutkailemaan listaa. Suurin osa ruoista oli hänelle täysin tuntemattomia.
Draco huomasi hänen ilmeensä ja huvittuneena naputti sormellaan listan
takakantta.

"Saa täältä pitsojakin", mies huomautti silmät tuikkien. Harry potkaisi
kevyesti tämän jalkaa pöydän alla hymyillen moittivasti.

"En minä niin sivistymätön ole. Tai olen, koska otan pitsaa", Harry lisäsi
tarjoilijan ilmestyttyä heidän pöytänsä viereen. Harry luetteli pitsansa
täytteet tarjoilijalle, joka kirjoitti ne ylös keltaiseen pieneen lehtiöön.
Draco seurasi tarkkaavaisen kiinnostuneesti ja tilasi lopulta samanlaisen
pitsan kuin Harry. Tarjoilijan mentyä Harry nojasi kyynärpäänsä pöydälle ja
laski leuan käsiinsä.

"Mitä mietit?" Draco kysyi sipaisten Harryn poskea.

"Että sinusta on tullut romantikko." Dracon kulmat kohosivat.

"Eikä ole! En minä ole romantikko. Sinä sen sijaan olet", Draco puolusteli.

"Olethan", Harry hymyili leveästi. "Muuten olisit vienyt minut syömään
hampurilaisia." Draco hymyili hieman omahyväisesti.

"Vaikka en ole romantikko, se ei tarkoita etten ymmärtäisi laadun päälle."
Harry pyöräytti silmiään, osoitti korkeassa ja kapeassa maljakossa olevaa
ruusua naurahtaen.

"Mitä tämä sitten on? Pieni, intiimi ja romanttinen italialainen ravintola.
Ole huoleti, en kerro kenellekään", Harry kiusoitteli ja kurottautui
suutelemaan Dracoa kapean pöydän yli. Draco ei ehtinyt väittää vastaan vaan
tyytyi vastaamaan suudelmaan. Suudelma syveni ja muuttui kiihkeämmäksi,
mutta Harry irrottautui siitä kuullessaan hienotunteisen rykäisyn.
Tarjoilija oli palannut heidän juomiensa kanssa - Draco oli tyyni Harryn
tuntiessa olonsa kiusaantuneeksi. Tarjoilija hymyili kuivasti ja lähti
laskettuaan kannullisen jäävettä ja kaksi lasia pöydälle.

"Miksi sinä tunnut välillä niin hermostuneelta?" Harry säpsähti. Dracon
tarkkanäköisyys ei ollut kadonnut mihinkään. Harry nielaisi. Hän ei ollut
harrastanut seksiä kuin kahdesti - tuleva ilta ja kahdenkeskinen rauha
suorastaan pelotti häntä. Kun hän tiesi, että ei ollut mitään estettä seksin
harrastamiselle, hänen kätensä kylmenivät. Hän pelkäsi, että jättäisi Dracon
kylmäksi. Vaikka hänen hyväilynsä olivat saaneet tämän syttymään
sairaalahuoneessa, hän ei ollut koskaan ollut alastomana Dracon edessä. Hän
ei tuntenut oloaan lainkaan itsevarmaksi ollessaan niin laiha. Aikaisemmin
hän oli pystynyt peittämään oman epävarmuutensa täysin, mutta nyt hermostus
pyrki pintaan. Mitä jos Draco ei pitäisikään häntä millään lailla
puoleensavetävänä?

Harry käänsi katseensa Dracon silmiin. Katse oli vaativa, se suorastaan
janosi vastausta. Harry tiesi, että hän ei selviäisi tästä keskustelusta
ilman suoraa vastausta. Draco kaivaisi sen hänestä joka tapauksessa,
yrittäisi hän kierrellä aihetta miten vain. Hän oli surkea valehtelemaan,
mutta sitä parempi kiertelemään.

"Ei mikään. Kuinka niin?" Draco katsahti häneen niin intensiivisesti, että
hänestä tuntui kuin katse olisi vetänyt vastausta ulos hänen sisimmästään.

"'Ei mikään', vai? Jos nuo hermostuneet katseet kun luulet etten huomaa ja
hetkittäinen ahdistunut ilme ovat 'ei mikään', niin mikähän sitten on
'jotain'?" Draco kysyi hymyillen. "Kerro, en minä pure. Vielä." Harry ei
voinut olla naurahtamatta Dracon hymylle, joka paljasti kauniit, vaaleat
hampaat. Tämä näytti kauniilta vampyyrilta himoava katse silmissään.

"Äh. Tämä on noloa." Harry katsahti vaivautuneena käsiinsä. "En ole
harrastanut seksiä kuin kahdesti." Dracon silmät levisivät.

"Mitä? Kahdesti?" Nähdessään Harryn punastuneen katseen Draco tiesi, että
oli reagoinut huonoimmalla mahdollisella tavalla.

"Niin." Draco tarttui Harryn käsiin, jotka näpersivät hermostuneina
pöytäliinaa.

"Mitä sitten? Sekö sinua hermostuttaa? Että olisit liian kokematon, surkea?"
Draco kysyi hiljaa. Harryn nyökättyä nolostuneena Draco alkoi nauraa
katsahtaen sitten loukkaantuneen näköiseen Harryyn vihjailevasti.
"Tiedätkös, sen perusteella mitä olemme tähän mennessä tehneet, luulen että
olet luonnonlahjakkuus." Harryn pää nytkähti ylös. Mies oli suloinen
ollessaan niin vaivautunut. Siitä huolimatta Dracosta tuntui omituisen
hyvältä se, että Harry oli uskaltanut myöntää hänelle sen, mikä häntä oli
vaivannut. Draco itse olisi tuskin uskaltautunut.

"Luonnonlahjakkuus?" Draco nyökkäsi Harryn kysymykselle.

"Niin."

"Mikä ihmeen luonnonlahjakkuus? Miten kukaan voi olla luonnonlahjakkuus
sängyssä?" Harry kysyi ihmetellen.

"Voi, olet jäänyt paljosta paitsi. Siis, äh. Minä kerron esimerkin.
Muistatko, kun meillä oli ensimmäinen lentotunti? Matami Huiski läksytti
minua väärästä istuma-asennosta vaikka olin lentänyt siitä lähtien kun
osasin kävellä. Sinä taas et ollut koskaan koskenutkaan luutaa mutta silti
lensit paremmin kuin kukaan muu meistä. Selvisikö?" Harryn kasvoille levisi
pohtiva ilme. Sitten hänen ilmeensä kirkastui ja mies puhkesi hymyyn.

"Tunnustitko juuri, että olen parempi lentäjä kuin sinä?" Harry kysyi
itserakkaalla äänellä saaden Dracon nauramaan.

"En ikinä. Mutta ymmärsitkö, mitä tarkoitin?" Harry nyökkäsi hänen
kysymykselleen ja virnisti silmät tuikkien.

"Kyllä. Tunnustit lentäväsi huonommin kuin minä."

"En! Ymmärsitkö vai pitääkö minun antaa käytännön esimerkki?" Draco kysyi
haastava katse silmissään. Harryn silmät tummuivat pupillien laajetessa.

"Ymmärsin", Harry hymyili. Tarjoilija toi heidän pitsansa ja poistui. Kun
Draco tarttui haarukkaan, hänen mieleensä pälkähti ajatus.

"Oletko vieläkin hermostunut?" Harry nyökkäsi myöntävästi.

"En vain ole niin nolostunut." Harry seurasi Dracon pitkiä, kapeita sormia
kun tämä leikkasi palasen pitsastaan, laittoi sen suuhunsa ja sulki silmänsä
pureskellessaan nautinnollisesti. Harry seurasi esimerkkiä maistaen
pitsaansa. Se oli juuri niin herkullista kuin miltä Draco näytti. Harry
hihitti itsekseen.

"Mitä naurat?" Draco kysyi avaten silmänsä. Harry kumartui pöydän ylle
kuiskaamaan Dracolle.

"Näytit siltä, miten sen nyt ilmaisisi, kuin laukeaisit millä hetkellä
tahansa." Draco hymyili tunnusomaisen laiskasti ja vinosti katsoen Harrya.
Katse tuntui kiertyvän Harryn sisällä kuumaksi pyörteeksi, eikä asiaa
auttanut Dracon käsi, joka oli tarttunut hänen ranteeseensa ja viileät
sormet, jotka sivelivät hänen ranteensa sisäpintaa. Dracon katse oli kuin
villin pedon, joka odotti - ja vaani.

"Meidän piti syödä", Harry sai sanottua tukahtuneesti. Dracon polttava katse
sai hänen järkensä juoksemaan jokseenkin sumeasti. Draco lipaisi huuliaan ja
loi Harryyn merkitsevän katseen.

"Voisin syödäkin." Harry hymyili kuivan huvittuneesti vedettyään ranteensa
pois Dracon ulottuvilta.

"Tarkoitin ruokaa", Harry huomautti ja oli tukehtua pitsanpalaan kun Draco
katsoi häneen viattomasti.

"Siitähän minä puhuinkin."

* * *

"Joko olet valmis?" Draco kysyi katsoen Harrya, joka pyyhki suutaan
lautasliinaan. Tämä nyökkäsi ja nousi Dracon perässä seisomaan ja seurasi
häntä tiskille. Kovaäänisen ja haastavan väittelyn jälkeen Draco antoi
Harryn maksaa heidän ruokansa, hän ei olisi antanut periksi, ellei
tarjoilija olisi alkanut vaikuttamaan liian kärsimättömältä ja ellei hän
olisi halunnut päästä Harryn kanssa kahdestaan hetkeksi ennen juhlia.

He pääsivät vihdoin lähtemään ja kävelivät käsi kädessä pitkin katua etsien
hiljaista sivukujaa ilmiintyäkseen Dracon asunnolle. Draco nautti Harryn
äänestä joka tuntui soljuvan hänen lävitseen kun mies muisteli erästä
tapahtumaa Tylypahkassa. Ihmiset katselivat heitä hieman oudoksuen ja eräs
vanhempi rouvashenkilö jopa kuiskasi salaliittolaisen elkein heille "Niin
sitä pitää!" kun he olivat löytäneet sivukujan jolla ilmiintyä. Nainen
purjehti matkoihinsa ja he hivuttautuivat syvemmälle kujalle, pois ihmisten
näkyvistä ja astuivat ison roskalaatikon taakse. Draco suuteli Harrya
hellästi, tarttui tätä ranteesta ja näki värien vilahtavan ohitseen kun hän
ilmiinnytti heidät hänen asuntonsa käyttämättömään kellarikerrokseen. Draco
lähti raahaamaan uteliaasti ympärilleen katselevaa Harry eteenpäin eikä
voinut sille mitään vaan hyppeli innoissaan.

"Tule jo!" Draco kehotti Harrya joka asteli rauhallisesti perässä. Harryn
laukku oli painavampi kuin miltä se oli ensivaikutelmalla tuntunut ja hän
halusi siitä eroon, mutta sitäkin enemmän hän halusi päästä suihkuun -
Harryn kanssa tai ilman. Mieluiten ilman vaikka ajatus olikin houkutteleva -
hän halusi, ettei heillä olisi mitään kiirettä, ja mahdollisuus siihen
tarjoutuisi vasta kun he palaisivat Jaredin ja Lupinin järjestämistä
juhlista.

"Hidasta, senkin hämykeiju", Harry hymyili. "Onko meillä todella noin
kiire?" Draco pysähtyi odottamaan Harrya, joka nousi portaat ylös katutason
kerrokseen. Hän tarttui vihreäsilmäistä miestä ranteesta hellästi, siveli
sen sisäpintaa ja kumartui suutelemaan tämän toista leukaperää.

"Kello on kohta vartin yli seitsemän ja minun pitää vielä käydä suihkussa",
Draco muistutti. Harry hymähti ja suuteli häntä pikaisesti nyökäten sitten
kysyvästi hissin suuntaan. Draco asteli hissille pidellen edelleen Harrya
ranteesta kiinni, painoi nappia ja ovet aukesivat. He astuivat sisään
hissiin ja heidän katsellessaan ovien sulkeutumista Harry astui kiinni
Dracoon laskien sitten päänsä tämän toiselle hartialle. Draco tunsi
hymyilevänsä hellästi silittäessään Harryn selkää ja tunsi huonoa omatuntoa
ihon läpi tuntuvien nikamien vuoksi. Ne tuntuivat liian selvästi ja saivat
Harryn vaikuttamaan hauraalta, kuin tämä olisi siro ja kaunis lasiesine joka
voisi särkyä jos miestä kohdeltaisiin liian kovakouraisesti. Harry huokaisi
hiljaa kun hän hieroi tämän alaselkää hellästi saaden Dracon naurahtamaan.

"Mitä nyt?" Harry kysyi nostaen päänsä ja katsoen Dracoa kysyvästi. Draco
alkoi nauraa hiljaa, painoi hissin seinäpaneelissa olevaa nappia jolloin
ovet aukesivat ja virnisti edelleen ihmettelevälle Harrylle.

"Olemme olleet minun kerroksessani jo jonkin aikaa", Draco totesi ja astui
ulos hissistä johdattaen Harryn pitkin käytävää norsunluunväriselle
puuovelle. Käytävät olivat omituisen valoisat. Pysähdyttyään oven eteen
Draco kaivoi avaimet taskustaan, aukaisi oven ja veti Harryn sisälle
rutistaen tätä rintakehäänsä vasten

"Mitä nyt?" Harry kysyi kiertäessään kädet Dracon ympärille. Draco hengitti
syvään sisäänsä Harryn hiusten tuoksua - pähkinää, kahvia ja jotain muuta.
Hänestä tuntui niin mahtavalta pitää Harrya lähellään omassa asunnossaan
pyyhkiessään pois Harryn edellisen käynnin tuomia synkkiä varjoja nurkista.
Asunto tuntui heräävän eloon ensimmäistä kertaa sen jälkeen. Vaikka kylmät
lähes kuvitellut tuulenvireet eivät olleet enää henkineet kyynisiä
kuiskauksia niin vahvasti, ne olivat pysyneet varjoissa. Se, että Harry
todellakin oli siinä, pitäen hänestä kiinni, pyyhki kaiken pois. Kaikki se
tuska oli enää paha muisto, kuin paha uni jonka muistaa aina mutta jonka
vaikutus lakkaa vaikka sitä ajatellessaan tuntee edelleen kylmät väreet
pitkin selkäydintään.

"Minusta on vain niin... ihanaa kun olet siinä. Täällä oli niin synkkää
ilman sinua." Draco vastasi kasvot haudattuina Harryn niskaan.

"Anteeksi. Minä olin..." Harryn ääni oli katuva, pahoitteleva, edelleenkin
täynnä itsesyytöksiä. Draco työnsi tätä hieman kauemmas itsestään jotta
voisi katsoa miestä suoraan silmiin.

"Typerys, idiootti, hirviö. Olet sanonut sen jo liian monta kertaa, enkä
minä vieläkään usko. Sinä olet sinä. Ja sinä olet minun." Harryn kasvoille
kohosi rentoutunut, loistava hymy.

"Sinun piti mennä suihkuun, senkin Don Juan", Harry vastasi ja suuteli
Dracoa hellästi. Draco urahti hiljaa ja matalasti ja veti Harryn takaisin
kiinni itseensä syventäen suudelmaa. Hän lipaisi kielellään Harryn huulia
saaden ne raottumaan ja liu'utti kielensä tutkimaan Harryn suuta. Harry oli
erittäin taitava suutelija ja sai Dracon suonissa olevan veren virtaamaan
polttavan kuumana. Hänen olisi pakko mennä suihkuun, ennen kuin heiltä
jäisivät juhlat väliin.

"Minun pitää mennä. Sinne suihkuun." Dracon ääni oli hiljainen ja täynnä
tukahdutettua tunnetta. Hitaasti hän astui askeleen taemmas. Harry astui
lähemmäs, takaisin kiinni Dracoon mutta Draco pakeni taas askeleen kauemmas.
"Sinunhan piti jännittää! Sitä paitsi - älä tule lähemmäs - meiltä jää kohta
juhlat väliin." Draco tunsi itsehillintänsä murenevan pala palalta kun Harry
kiersi kätensä hänen vyötärönsä ympärille. Tämän silmät olivat kuin
eksoottisen villieläimen - ne olivat saalistajan silmät. Harry hymyili
vinosti ja kurkottautui avaamaan Dracon takana olevan oven. Sen jälkeen hän
suuteli Dracoa niin intohimoisesti, että Draco tunsi olevansa jo kivuliaan
kova kun Harry astui hieman taemmas, nosti molemmat kädet hänen
rintakehälleen ja työnsi hellästi.

"Suihkuun siitä. Minä keitän kahvia." Harry suuteli hänen nenänpäätään vielä
hellästi, ja kun Draco oli kiskaisemassa tätä takaisin tämä loikkasi
kissamaisesti taemmas välttäen kiinnijäämisen. Nauraen Harry lähti
kävelemään keittiöön päin ja vasta silloin Draco tajusi, että Harry oli
työntänyt hänet kylpyhuoneeseen. Mies todellakin osasi hämätä häntä.

"Kylmään suihkuun..." Draco mutisi itsekseen riisuutuessaan.

* * *

Harry keitti kahvia ja nojaili keittiön työtasoon kuunnellessaan suihkun
kohinaa. Päivä oli ollut ihana lukuun ottamatta aamuisia verikokeita ja
keskusteluja lääkärin kanssa ja Harry tunsi olonsa suorastaan
voittamattomaksi välittämättä heikosta olostaan. Hän hengästyi edelleen
pienestä, hänen kätensä eivät tuntuneet osaavan tehdä muuta kuin vapista ja
heikotus ei suostunut katoamaan. Hänellä oli kuitenkin huomattavasti parempi
olla nyt kun Draco oli hänen vierellään. Ruokamäärät joita sairaala ja Molly
olivat tuputtaneet hänelle, olivat nostaneet hänen kehonsa kuntoa hitaasti
mutta tasaisesti, eikä hän voinut enää läheskään niin huonosti kuin ennen
sairaalaan joutumistaan - silloin hän ei vain ollut huomannut kehonsa
rapistumista psyykkisen tuskan alta.

Kun Draco oli päivällä tullut sairaalaan, Harry oli tuntenut itsensä
onnelliseksi. Se oli hänelle vierasta, mutta se kaikennielevä hyvä olo oli
työntänyt kaiken masentavan pois, hän ei tuntenut itseään enää araksi liian
laihan kehonsa vuoksi eikä pelännyt enää paljastaa itseään. Ne hetket mitä
he olivat kahdestaan saaneet viettää hänen sairaalahuoneessaan - Harry oli
itsekin ollut hämmästynyt kuinka moni ihminen kävi häntä tervehtimässä -
olivat lähentäneet heitä. He olivat puhuneet välinsä täysin selviksi, mutta
tulevaisuus silti tuntui kaukaiselta. Harry ei tiennyt mihin heidän
suhteensa johtaisi, muttei osannut pelätä että menettäisi Dracon. Se oli
niin vieraalle tuntuva ajatus, että Harry naurahti mietteissään
laskeutuessaan työtasolta missä oli istunut.

Hetken hän mietti mitä tehdä sillä välin kun Draco oli suihkussa, mutta
huomasi sitten suihkun kohinan lakanneen. Harry kaivoi kaapista
tummanvihreät kahvikupit ja oli juuri etsimässä sokeria kun kuuli hiljaiset
askeleet keittiön suuaukosta. Hän käännähti ympäri ja kohtasi näyn, joka
tuntui piirtyvän polttavana hänen verkkokalvoilleen kuin hän olisi juuri
katsonut aurinkoa liian pitkään ilman aurinkolaseja. Hän oli varma, että jos
sulkisi silmänsä, kuva näkyisi utuisena loisteena hänen suljettujen
silmäluomiensa takana.

Hänen katseensa vaelsi pitkin Dracon täydellistä kehoa. Miehellä oli vain
vaaleansininen pyyhe kierrettynä lantionsa ympärille, tämän iholla kulki
kuivaamattomia vesipisaroita ja tämän kasvoille oli liimaantunut märkiä
suortuvia. Harry ahmi Dracoa katseellaan aloittaen harteista, antaen
katseensa valua yli kauniiden solisluiden pysähtyen hetkeksi kaulakuoppaan,
jatkaen pitkin lihaksikasta rintakehää - Harry tunsi suunsa kuivuneen ja
nielaisi - laskien katsettaan alaspäin vatsalihaksien yli tutkien sitten
hetken Dracon lantioluita jotka näkyivät kuultavan ihon läpi. Kun hän oli
laskemassa katseensa kohti Dracon lihaksikkaita jalkoja Draco naurahti
kuivasti.

"Joko keitit kahvia, vai olenko minä ruokalistalla?" Draco kysyi
huvittuneesti eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen, vaan sen sijaan nosti
kätensä ja nojasi kyynärpäänsä keittiön ovenkarmiin. Harry katsoi Dracoa
silmiin ja nyökkäsi. Draco alkoi nauraa ja käveli Harryn viereen ottaen
sitten kahvipannun keittimestä ja kaatoi heille kahvia. Harrysta tuntui kuin
Draco olisi hypnotisoinut hänet.

"Jep, keitin kahvia", Harry vastasi ääni käheänä. Hän ei voinut estää
itseään vaan siveli Dracon selkää.

"Ai, sinun ilmeestäsi päättelin olevani ruokalistalla." Draco kääntyi
huvittuneena ympäri ja kumartui Harryn puoleen. Tämän hiuksista tippui
pisara Harryn huulille, mistä Draco nuoli sen pois saaden Harryn
henkäisemään terävästi. Harry menetti lopunkin itsehillintänsä, kiersi
toisen kätensä Dracon kaulaan, toisen tämän vyötäisille ja veti miehen
lähelleen suudellen tätä samalla kiihkeästi. Draco vastasi suudelmaan
muuttaen sen viipyilevän nautinnolliseksi ja hitaaksi kidutukseksi. Harryn
käsi vaelteli pitkin Dracon kylkeä ja selkää päätyen sitten tämän toiselle
pakaralle. Hän puristi Dracoa hellästi ja aukaisi silmänsä hämmästyneenä kun
Draco vetäytyi pois.

"Kello on jo yli puoli kahdeksan." Harry katseli Dracoa, joka näytti
uskomattomalta. Tämän posket punersivat hennosti, huulet olivat punaiset ja
turvoksissa ja pupillit niin laajat, että tämän silmät vaikuttivat
läheneviltä myrskypilviltä. Hän nyökkäsi vaalealle miehelle ja tarttui omaan
kuppiinsa, mihin Draco oli kaatanut kahvia.

"Käy pukemassa päällesi, ole kiltti", Harry pyysi hiljaa hymyillen. "Me
todellakin olemme kuin kiimaisia teinejä." Draco nyökkäsi, suuteli hellästi
Harryn huulia livistäen kun Harry yritti syventää suudelmaa. Keittiön ovella
hän kääntyi.

"Maitoa ja kaksi lusikallista sokeria, mene edeltä parvekkeelle." Harry
nyökkäsi muistaessaan heidän tapansa nauttia velhosavukkeita ja kahvia
parvekkeella iltaisin kun hän piipahti käymään. Silloin, kun hänellä ei
ollut kuin pieni hetki käytettävissään heidän yhteiseksi ajakseen.

Harry sekoitti heidän kahvinsa ja asteli parvekkeelle Dracon tullessa pian
perässä. Tämä oli kuivannut hiuksensa ilmeisesti taikakeinoin, pukenut
päälleen ja näytti lehden sivuilta repäistyltä haroessaan hiuksiaan ja
näyttäen ilmeisen pohtivalta. Harry ojensi Dracolle tämän kupin ja Draco
asteli Harryn kohdalle tarkoituksenaan ohittaa tämä päästäkseen istumaan,
mutta pysähtyi kuitenkin melkein kiinni hänessä. Harry katsoi ylös Dracon
lämpimiin silmiin kun Draco otti hänenkin kuppinsa ja laski molemmat
parvekkeen pöydälle. Sen jälkeen mies kääntyi takaisin, otti hellästi Harryn
kasvot käsiensä väliin ja painoi otsansa hänen otsaansa vasten. Dracon katse
oli intensiivinen ja Harrysta tuntui kuin mies olisi syväluodannut hänen
ajatuksiaan ja tunteitaan nähden kaiken kuin lukilitistä käyttäen.

"Tule tänne." Draco veti Harryn istumaan syliinsä pöydän vieressä olevalle
tuolille kaivettuaan taskustaan askin Velhoin Maukkaimpia Marlboroja ja
tupakansytyttimen. Harry nojautui sivuttain Dracon rintakehään selkä päin
parvekkeen kaidetta ja sulki silmänsä huokaisten hiljaa. Siinä oli hyvä
olla. Draco kurottautui ottamaan kahvikuppinsa ja Harry aukaisi silmänsä
tarttuen sitten askiin, ottaen sieltä kaksi savuketta ja sytyttäen ne
yhdellä kertaa. Draco otti toisen ja imaisi sitä nautinnollisesti.

"Minä olen kaivannut tätä. Meitä kahta minun parvekkeellani, velhotupakkaa
ja kahvia." Harry hymyili kuullessaan Dracon tanssivan äänen korvan
juurestaan.

"Niin minäkin." Harry huokaisi nautinnollisesti ottaen sitten kuppinsa
pöydältä ja siemaisi siitä. "Et arvaakaan kuinka paljon."

"En vai?" Draco kysyi kuivan huvittuneesti. Harry pyöritteli päätään ja
kääntyi sitten katsomaan Dracoa.

"Taidat sinä tietääkin, niin kuin minä tiedän että myönsit tänään minun
osaavan lentää paremmin kuin sinä", Harry totesi itsetyytyväisenä. Oli
Dracon vuoro pudistella päätään nauraen.

"Enkä myöntänyt!"

"Myönsit."

"En!" Draco joi kahvinsa loppuun samalla kun Harry tumppasi savukkeensa
pöydällä olevaan metalliseen tuhkakuppiin. Väitellen he lähtivät
parvekkeelta ja veivät kuppinsa keittiön tiskialtaaseen. Draco kiersi
kätensä takaapäin Harryn ympärille ja suuteli tämän kaulaa hellästi.

"Tiedätkö, sinun pitäisi jättää tuo laukku tänne", Draco totesi ja hymyili
pienesti nojaten leukaansa Harryn olkapäähän. Harry käänsi päätään katsoen
Dracoa kummastuneena.

"Ajattelin vain, että taidat tarvita lähiaikoina hammasharjaasi useammin
täällä kuin kotonasi." Harryn kasvoille nousi hymy Dracon sanojen myötä. Hänellä ei ollut enää minkäänlaisia epäilyksiä heidän tulevaisuudestaan.
_________________
Dragonflyn pyynnöstä: WW -foorumin vuoden 2007 ficcikisan voittaja - allaolevalla ficilläni.

Kaunotar ja Hirviö (H/D)

Nonna-Pauliina · Posted: Sun May 27, 2007 9:59 pm Post subject:

A/N:Tattadaa.

Warnings: NC-17 seksikohtaus kahden erittäin syötävän miehen välillä. >;)

Luku 10

Harryn ja Ronin asunnon takapiha
8.09 pm

Harry veti Dracon pois pensaiden varjoisasta suojasta, minne ole heidät
ilmiinnyttänyt. Draco oli hetken ihmetellyt että minne ihmeeseen Harry oli
hänet vienyt, kun oli nähnyt vain vihreää kasvustoa, mutta kun he astuivat
pois pensaiden keskeltä, Harryn terävä henkäys kiinnitti hänen huomionsa.
Kun hän seurasi Harryn katseen suuntaa, hän näki suuren terassin, jonka
ympärille pystytettyihin salkoihin oli kiinnitetty nauhoja, joista riippui
värikkäitä paperilyhtyjä. Talo oli valaistu upeasti, sisältä kuului lempeä
jazz ja ilma oli huomattavan lämmin syksyisenä iltana.

"Jaredin käsialaa nuo lamput. En ymmärrä mikä innostus hänellä on niihin,
mutta niitä löytyy melkein joka paikasta." Draco astui Harryn selkään kiinni
ja kiersi kätensä tämän ympärille.

"Ei, en minä sitä... He ovat suurentaneet minun terassini. Tämä on
jästialuetta, kuinka he uskalsivat? Ei siinä, se on upea..." Harryn ääni
hiljeni loppua kohden ja miehen kasvot puhkesivat hymyyn.

"Mennään katsomaan, keitä täällä on", Draco sanoi iskien silmää ja lähti
astelemaan kohti asunnon takaovea. Harry seurasi pian ja Draco jäi
odottamaan tätä takaovelle - hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta syöksyä
yksin sinne ihmisten keskelle. Draco asteli Harryn perässä sisälle ihmisten
sekaan. Harry tarttui Dracoa kädestä ja he tervehtivät tuttuja, esittelivät
toisiaan ja kyselivät kuulumisia matkallaan olohuoneeseen. Kun he pääsivät
sen ovelle, Jaredin iso hahmo puikkelehti ihmisten välistä heidän luokseen
Lupinin seuratessa tätä huomattavasti rauhallisempaan tahtiin.

"Te tulitte vihdoin! Mikä kesti?" Jared iski silmää ja remahti nauruun Draco
muksaistessa tätä leikkisästi käsivarteen.

"Kahvi ja pitsa", vastasi punehtunut Harry ja kun Draco kalasti tämän
katseen hän tiesi heti mitä Harry ajatteli - hänen asunnossaan vallinnutta
tunnelmaa ennen kuin he olivat päässeet parvekkeelle. Draco virnisti
miehelle pikaisesti ja kääntyi takaisin Jaredin ja Lupinin puoleen.

"Mistä te oikein kaivoitte nämä kaikki ihmiset? Täällä on puolet
velho-Lontoosta", Draco totesi katsellen ympärilleen. Heidän
vakioasiakkaitaan, muutama tuttu työn ulkopuolelta sekä hänen ja Jaredin
yhteisiä tuttavia, paljon tuntemattomia naamoja ja ääniä.

"No, vieraslista piteni ja piteni ja lopulta emme osanneet jättää yhtäkään
nimeä pois. Harry, Ron odottaa teitä keittiössä, pyysi teitä sinne kun
tulette." Lupin vaikutti huomattavasti nuoremmalta nyt kun tämä oli
pukeutunut mustaan paitaan ja housuihin ja hymyili pirteästi. Tämä ei
näyttänyt lainkaan siltä nuutuneelta mieheltä, millainen tämä oli ollut kun
hän oli tavannut entisen opettajansa ensimmäistä kertaa.

Draco lähti seuraamaan Harrya keittiöön, missä oli huomattavasti vähemmän
ihmisiä. Itse asiassa siellä oli vain Weasley ja tämän kaksosveljet
seisomassa suunnattoman boolimaljan vierellä ja nauraen kovaan ääneen. Kun
he huomasivat hänet ja Harryn he kääntyivät heihin päin ja viittoilivat
innokkaasti luokseen. Ron hakkasi Harrya toverillisesti selkään hehkuttaen
kuinka hienoa oli, että tämä oli päästetty pois.

"Mikä on olo?" Ron kysyi Harrylta ojentaen tälle täyttämänsä boolimukin.

"Parempi kuin aikoihin", Harry vastasi hymyillen ja kietoi kätensä Dracon
vyötärön ympärille samalla kun otti mukin. Draco vilkaisi ärtyneesti Ronia
ja kurkottautui täyttämään itselleen mukin. Booli oli selvästi Jaredin
käsien aikaansaannosta koska siinä ei maistunut alkoholi mitä siinä oli
runsaasti. Se näkyi myös ihmisissä joita asunto oli täynnä - kaikkien silmät
kimalsivat, posket olivat useimmilla hieman punehtuneet, puhe lennokasta ja
naurua kaikui koko ajan jostakin suunnasta.

"Hei, Fred ja George. Kuinka kauppa kannattaa?" Harry kysyi ja hörppäsi
boolia katsahtaen sitten merkitsevästi Dracoa toinen kulma koholla. Draco
nyökkäsi ovensuussa seisovan Jaredin suuntaan merkitsevästi ja käänsi
katseensa takaisin kaksosiin. Fred ojensi toisen jalan koholle eteensä
pyöritellen nilkkaansa ja esitellen violetinväristä nahkaa olevia kenkiään.

"Lohikäärmeen nahkaa..." Fred aloitti, "Eli hyvin, mistä puheen ollen."
George jatkoi veljensä lauseen loppuun ja ojensi sanomalehteen käärityn
paketin Dracolle iskien heille silmää. Draco tarttui pakettiin kiittäen
mutta Harry katsahti kaksosiin teeskennellen epäilevää.

"Mitä siinä on? Uskallammeko me avata sen?" Harry kysyi sitten saaden
kaksoset katsomaan toisiaan viattomina ja purskahtamaan sitten nauruun. Ron
seurasi heitä kiinnostuneena vierestä.

"Uskallattehan te, en vain suosittelisi teitä tekemään sitä täällä - siinä
on..." George rykäisi merkitsevästi. "Uuden mallistomme tuotteita."

"Illanviettoon, tiedättehän?" Fred kysyi vihjailevasti saaden Ronin
punastumaan. Draco alkoi nauraa katsellessaan Weasleyta, joka näytti
erittäin kiusaantuneelta.

"Älkää, pyydän. En halua kuulla!" Ron parahti ja piteli korviaan
teeskennellen kärsivää. Itse asiassa hän näytti niin kärsivältä, että
Dracosta alkoi tuntua, ettei mies sittenkään teeskennellyt, liioitteli vain.
Harry ja Draco alkoivat nauraa ja Harry ehdotti etupihalle tupakalle menoa.
Kaksoset kieltäytyivät ja kertoivat aikovansa lähteä metsästämään Angelinaa
ja tämän kaunista ystävätärtä, jotka olivat kadonneet hetkeksi. Ron nyökkäsi
Dracolle ja otti kutsun vastaan Harryn ihmetykseksi. Harry katsahti ensin
Dracoa ja sitten taas Ronia kummissaan.

"Mutta ethän sinä ole polttanut aikoihin!" Harry ihmetteli kun he lähtivät
keittiöstä kohti etuovea.

"Kyllä hän ainakin toissapäivänä poltti antaumuksella sairaalan
parkkipaikalla", Draco totesi huvittuneena edellään kävelevälle Harrylle.
Kun he ahtautuivat erään ihmisrykelmän läpi Draco puristi huomaamattomasti
Harryn takamusta. Harry kurtisti toruvasti kulmiaan hänelle hymyillen
samalla vihjailevasti.

Kun he pääsivät etuovesta ulos he istuivat kaksin portaille. Harry käänsi
päätään katsellen ympärilleen ihmeissään.

"Mihin Ron jäi? Eikös hänenkin pitänyt tulla?" Harry tarttui Dracon
tarjoamaan savukkeeseen ja sytytti sen. Hän katseli Dracon mutristuvia
huulia ja tunsi pakottavan mielihalun suudella miestä tunkeutuvan pintaan.

"Taidan ruveta mustasukkaiseksi. Ron sitä, Ron tätä..." Dracon lause
keskeytyi kun Harry varasti tältä pikaisen suudelman. Heti sen jälkeen ovi
avautui ja ärsyyntyneeltä vaikuttava Ron harppoi ulos.

"Äiti on ilmeisesti huppelissa. Kertoo juuri kaikille jotka jaksavat
kuunnella hänen ja isän nuoruusvuosien seikkailuista. Karmivaa", Ron selitti
ja värähti. Hänkin istui alas portaille Harryn toiselle puolelle ja otti
Dracon tarjoaman savukkeen sormiensa väliin kaivaen sitten housujensa
taskusta sytkärin ja sytyttäen sen.

"Tuo paljasti kaiken. Mistä lähtien sinä olet polttanut?" Harry kysyi
kuulostaen erehdyttävästi jästi-poliisilta kuulustelemassa
nuorisorikollista. Draco näytti olevan ulalla, joten Harry selitti tälle
hänen ja Ronin päättelystä.

"Jos ihminen kantaa sytkäriä mukanaan jossain muualla kuin laukussa tai
takintaskussa, hän polttaa vakituisesti. Muuten se ei kulkeudu mukana joka
paikkaan." Draco nyökkäsi ymmärryksen merkiksi. Kun Ron veti
nautinnollisesti savua keuhkoihinsa Harry katsoi tätä tarkasti.

"Älä katso minua kuin olisin pahainen teini nurkan takana polttamassa
salaa", Ron totesi ja puhalsi savua keuhkoistaan pimeään iltaan. Draco
naurahti hiljaa.

"Minä ainakin lukeudun siihen joukkoon. Aloin polttamaan kun olin
kolmetoista." Ron ja Harry kääntyivät katsomaan Dracoa yllättyneinä. Ron
virnisti ilkikurisesti ja ennen kuin tämä aukaisi suunsa, Harry tiesi mitä
tämä aikoi sanoa.

"Aijai, Hilleri on ollut paha poika!" Draco mulkaisi naureskelevaa Ronia ja
Harry kiersi kätensä ärtyneen miehen ympärille vetäen tätä lähemmäs itseään.
Draco keho rentoutui häntä vasten ja Harry tunsi Dracon ominaistuoksun
leijailevan sieraimiinsa saaden hänen olonsa sähköistymään.

He polttivat savukkeensa loppuun Ronin ja Dracon naljaillessa toisilleen.
Harry seurasi sananvaihtoa hymyillen hiljaa. Ehkä miehet sittenkään eivät
vihaisi toisiaan niin paljon, kuin hän oli odottanut. Draco jopa yritti
tulla toimeen Ronin kanssa, mikä oli hänelle suuri yllätys. He nousivat yhtä
aikaa ja suunnis